Lapsi sai toivotun merenneito barbienuken kun oltiin ensin luettu ja kuunneltu Pieni merenneito satua. Sekä H.C.Anderssenin että Disneyn versiota. Kirjoina ja äänikirjana ja varattu leffa kirjastosta. Kaupassa oli myös aivan ihana muovimiekka, jossa oli hopeanhohtoinen terä. Juuri sellaisella olisin tahtonut itse lapsena leikkiä. Joku oli miekkapussin aukaissut ja hävittänyt tuotteesta hintalapun. Niinpä S-marketin myyjä kävi takahuoneessa kysymässä esimieheltään, että paljonko se maksaa ja mikä koodi siihen laitetaan eteen. Miekka oli 4,95€, nukke 5,95€. Ja elän toivossa että ihan pian noita lelutoiveita ei kaupasta tule enää eteen.

Keskusteltiin kahdestaan nukkumaanmennessä ja mussu ilmoitti, että hän pitää naisista, koska:"Naiset ovat hyviä ja kauniita". Eräässä chatissa yksi toinen hullu oli huolissaan, että kun minun poika, kuten hänen pikkuveljensäkin, leikkii nukeilla ja tyttöjen kanssa. Nyt on kuitenkin tuo miekka prinssin miekkana. Eihän tuota enää tarvitse kasvattaa. Tänään halusi ottaa seinältä Jeesuspatsaan ja rukoilla sen kanssa. Ei siis tässäkään asiassa ole tarvittu mitään pakkoa.

Tuiskuttaa vieläkin, vaikka päiväsaikaan linnut ovat laulelleet kuin keväänä ainakin.