Mussu / Nöpö kävi eilen ensimmäisen kerran kirkossa minun kanssani. Lähikappelissa oli messu, johon myös lapset olivat tervetulleita. Ja Mussu on monta kertaa jo sanonut haluavansa päästä kirkkoon. Eilen selviteltiin sitten ehtoollisen merkitystä, kun mussukin sai ehtoollisen. Leivän hän sai, en tiedä kuuluisiko lasten saada myös alkoholitonta viiniä. Pitää kysyä  yhdeltä tutulta papilta asiaa, joka oli samaan aikaan opiskelemassa teologisessa kuin minä. Kirkon jälkeen oli teehetki ja saimme papilta kotiin viemisiksi Lapset ja kirkkovuosi kirjan, jonka kirkko normaalisti antaa kastetilaisuudessa. Saarnaa ei messussa ollut vaan lapset menivät askartelemaan enkelin ja aikuiset saivat valita pitkän pöydän ääreltä kaksi korttia: Hyviä ja iloisi asioita ja ahdistavia ja surua tuovia kortteja. Omat korttini olivat maailman sodat ja oma osani äitinä. Kotimatka oli vähän surullinen, kun mussu ei olisi jaksanut kävellä millään. Itki ja huusi vain. Ja käveli. Minä yritin kantaa häntä, mutta kun poika on jo niin iso niin en montaakaan metriä jaksanut. Eikä meillä ollut pulkkaa. Kotinurkilla tuli ulkomaalainen pappa ja puhutteli mussua että näyttääkö hän miten sitä oikein itketään. Mussu vaan pyöritteli päätään, että ei tarvitse  näyttää. No, mies, joka puhui suomea hieman vieraalla korostuksella kaivoi taskuistaan karamellin ja tietenkin kysyi minulta että saako antaa. Karamellin jälkeen itku hävisi ja mussu vähän jäi miettimään, että kuka se setä oli. Se oli oikein kiltti Setä.

Aamulla päätettiin, että mussu saa viettää vapaapäivän kotona.