www.youtube.com/watch

Löysin surullista materiaalia, joka jälleen auttaa minua näkemään aviomieheni uudenlaisessa valossa. Linkki ei kerro Liberian tilanteesta nyt, vaan siitä, millaista siellä on ollut silloin kun mieheni asui siellä. En tiedä auttaako tässä tilanteessa mitenkään se, että asettaa järjestykseen sen, että miten kammottavaa on asua eri puolilla maapalloa. Minkään inhimillisen ei pitäisi olla vierasta ihmiselle. Ja ihminen kykenee sekä hyvään että pahaan. Raamatussa puhutaan vain hyvän ja pahan tiedon hallinnasta. Ei pahoista teoista. Minun tunnustamani kristinuskon mukaan hyvillä teoilla ei pääse taivaaseen. Mutta minulle kristinusko ei ole sitä, että tuuletellaan Jumalalla ja vähätellään niitä ihmisiä jotka eivät usko samoin kuin minä. Aviomieheni ei pidä arabeista. Youtuben videossa kerrotaan, että Charles Taylor tuli Amerikasta, samoin kuin hänen sotapäällikkönsä. En valitettavasti löytänyt 8-osaista juttusarjasta kuin aloituksen. Mikähän minussa on vinksallaan, kun nautin siitä että voin katsoa mitä pahaa on maailmassa? Että ihmiset kärsivät? Että meidän pitää auttaa. Ja minun tunnustamani kristinuskon mukaan auttaa sen vuoksi, että olemme yhdessä seurakuntana Kristuksen ruumis.

Tällä kohtaa pitää keskeyttää (ennen kuin menee liian uskonnolliseksi) ja kertoa, että pidän Saw-sarjan elokuvista vaikka ne monien mielestä ovat varmaankin ihan roskaa. En kuitenkaan katso kauhuelokuvia ja trillereitä koko ajan vaan ihan vain silloin tällöin.

Kävin taas kansallisarkiston kirjastossa ja sain sieltä kirjan jonka pari päivää sitten palautin. Toinen lainaaja ei sitä tarvinnutkaan. Tällä kertaa en kaatunut portaissa. Iltapäiväin istuin yliopiston Fabianinkadun rakennuksen kahvilassa. Gradun parissa.