Lauantaina oltiin teatterissa 45 min., n. Sitten käytiin kaupassa ja mussu sai Touhula-kirjansa kassan vierestä. Sellainen minikirja hinnaltaan 1,95 €. Tuli siitä sitten onnelliseksi. Toivotaan että tuli kuitenkin enemmän onnelliseksi teatteriesityksestä - ja olihan tuo esine sentään kirja.

Sunnuntaina oltiin kotona ja minä välillä olin koneella, välillä leikin mussun kanssa välillä luin kirjaa hänelle. Momoa piti lukea. Mutta mussu ei vielä vain jaksa kuunnella pitkiä tarinoita lukukokemuksena vaikka sinne päin ollaan menossa.

Sain vastaukseen ystävä-papilta, joka oli samaan aikaan opiskelemassa teologisessa kuin minä, että lapsi voi syödä ehtoollisella leivän ja juoda viinin, esim. alkoholittoman viinin, koska viini ei välttämättä maistu hyvältä lapsen suussa. Mutta ihan samanarvoinen on ehtoollinen, jos siinä vain syödään leipä. Yritän seuraavalla kerralla saada mussulle viiniä, mutta jos tilaisuus on taas siinä pienessä kappelissa, niin heillä ei ehkä ole alkoholitonta viiniä mukanaan. Mielestäni mussu tietää niin paljon kristinuskosta, että on oikeutettu ehtoolliseen. Varsinkin, kun häneltä itseltään on löytynyt se tiedonjano. Viikonlopun aikana luettiin myös Raamattua, lasten Raamattua ja minun piti korjata mussun käsitystä: se ei ole Jeesus-satu vaan evankeliumi Jeesuksesta. Hirvän vaikea sana. Ei mussun suu siihen taivu. Enkä minäkään järkyty sitten myöhemmin, jos mussu päättää aikuisena, että tämä kristinusko ei ole häntä varten. Ei ole rakkauteni häneen kiinni siitä, mihin hän uskoo.