Lukiessani Meriluodon päiväkirjaa ja ajatellassani omaa elämääni päätin, että nyt on se aika elämästä jo, että minulla on oikeus odottaa vain hyviä asioita. Olen ansainnut oikeuden onneen. Mitä sitä turhaan haikailemaan sen perään, että kaikki menee niin nopeasti ohi. Teen vain niitä asioita, joista tulee hyvä mieli. No, tietenkin arjen askareet on pakko hoitaa, sille ei voi mitään. Mutta ei niihin kokonaista elämää mene. Gradun tekeminen tuntuu hyvältä. Se sujuu ja saa itsetuntonikin voimaan hyvin. Vaikkain teen sitä näin "vanhana", mutta ainakin saan sen tehtyä ja minulla on hyvä selitykset sille, miksi "vasta nyt".