Huono motivaatio tänään tehdä gradua. Mielen päällä pyörii se tapaaminen näyttelijättären kanssa, joka oli kanssani 20 v. sitten samalla kansanopiston näyttämötyönlinjalla. Mieleen pyrkii ajatus, että miksi minusta ei tullut näyttelijää? Miksi minä en päässyt TEAK:iin ja valmistunut näyttelijäksi? Että olisinko minä sitten onnellinen sillä alalla? Vai olenko minä onnellinen kun saan tehdä jotain filosofian kanssa? Sehän meni murrosiässä niin, että ensin tuli filosofian hylly kirjastossa ja sen jälkeen ammattinäyttelijöitä kesäteatteriimme jossa olimme molemmat, minä ja isäni. Minä olin hyvä näyttelijä nuorena. Nyt on kroppa sitä-sun-tätä eikä mielikään pelaa samalla tavalla lavalla. Nuorena motivaation focus oli se, että minusta tulee näyttelijä kun olen iso. Eipä tullut. Ja juuri tänään se vähän surettaa.

No, minä vedän vähän henkeä ja luen lisää kirjoja. Siitä minä olen pitänyt aina.