Äkillinen ajatus kun luin gradua varten kommentaari kirjaa:

minä olen historian vanki. Syntynyt johonkin maahan, joidenkin ihmisten keskuuteeen, jonain tiettynä aikakautena. Minä en ole valinnut tätä maata ja tätä aikaa. Minut on pakotettu tänne. Niinpä olen jokseenkin aina etsinyt pakokeinoa täältä. Lapsena pakenin leikkeihin. Nuorena pakenin kirjoihin. Sitten yritin paeta seurustelusuhteisiin - prinssi uljas oli haussa. Sitten päädyin naimisiin toisesta kulttuurista tulleen miehen kanssa. Eli seuraavaksi olen pakenemassa Afrikkaan, en kokonaan, mutta käymäseltään. Mutta tuo pakeneminen. Kun ympäristö ei vastaa sitä, mitä pitäisi olla, että voisi olla onnellinen. Tässä iässä alkaa olla sopeutunut ympäristöön, että entisen "nuoren kapinallisen" ulkonäkö on poissa ja tilalla on keski-ikäinen äiti-ihminen. Lapsen kanssa voidaan sitten paeta leikkiin. On Mimu-keijua ja Susanka-delfiiniä. Peppiä ja ilkeää naista ja ilkeää tiikeriä, joka syö muut. Ja kuolaman jälkeen kaikki heräävät taas henkiin. Niin kuin Jeesus-dvd-elokuvassakin ja Lumikissa. Nyt on taas ympäristönsä vanki, mutta on joku jonka kanssa olla siellä vankilassa. Sanotaan suoraan: enemmän minulle on seuraa lapsesta kuin aviomiehestä. Aviomies tekee kotihommat ja sanoo, että hän hankkii vielä oman asunnon jossa on sen verran siistiä, että sinne voi pyytää vieratiakin. Tämänhetkinen asunto paljastaa heti, kuinka köyhiä me olemme. Miestä tarvitaan myös Afrikan matkalla. Afrikan matkasta puhuin paljon kun olin lapsi. Oli yhden baarin pitäjä, jonka kanssa meidän piti mennä Afrikkaan, sitten kun olen iso. Tuo nainen on jo kuollut, mutta minun Afrikan matkani on vain lentolipun ja passin päässä. Eli - sitten kun on rahaa.

Toisaalta, jos tekisi mieli karata pois historian pyörästä ts, että historia määrää missä olemme nyt on kolikolla myös toinen puoli: se mitä minä teen, on historiallista. Ei nyt niin että sitä mihinkään kukaan muistiinmerkitsisi, enemmä ehkä sosiologian kannalta, että mitä teen, sillä on vaikutusta. Mistä ostan ruokani, mistä karamellit (itselle ja mussulle) ja niin edelleen. Pitää suunnitella, mihin osallistuu. Ja sillä on merkitystä, että istun illat poikani ja mieheni kanssa ja poika saa turvallisen lapsuuden. Vaikka se itsestä saattaisi joskus tuntua tylsiltä arkipäiviltä.

Toisaalta tahtoisin saada silmälaput, etten näkisi tätä mikä on meillä. Toisaalta tahtoisin saada "paremmat linssit" että näkisin paremmin historian tai sosiologian kautta.