Olen vähän pelästynyt. Aviomieheni puhuu, että hän hankkisi itselleen toisen asunnon johon muuttaisi asumaan, koska hän on kyllästynyt siihen, että vain hän siivoa ja minä pyydettäessä. Tästä uhkauksesta säikähtäneenä tietenkin aloin heti pestä asitoita. Lisäksi mieheni on kyllästynyt siihen, että asuntomme on siinä kunnossa, että sinne ei voi kutsua ihmisiä. Hän on sitä mieltä, että kyse on siisteydestä, mutta minä olen sitä mieltä, että kyse on tavaroista, joita meillä on tai ei ole. Esim. mattoja meillä ei ole. Eikä kukkia. Olisi miehenikin mielestä varmaan kurjaa, kun paljastuisi kuinka köyhiä me olemme. Minä en jaksa välittää kuin gradustani ja oireenhallintakurssista. Täksi viikoksi mietin millainen olen, kun olen ns. "normaali", sillä sellaisiakin jaksoja riittää ja aika pitkiä.