Kaikki meidän perheessä ovat kiinnostuneita Jeesuksesta, kukin omalla tavallaan. Yksi on katolilainen, yksi on kasvava lapsi ja sitten olen minä. Minä tykkään pohtia asioita draaman kautta. Jonas Gardellin kirja Jeesuksesta sai minut pohtimaan, että mitä olisin ajatellut ja tehnyt, jos olisin tavannut historian Jeesuksen 2000 vuotta sitten. Olisiko parantaja lumonnut minut, vai olisiko messias ollut läsnä jo ensimmäisissä julkisissa sanoissa? Pelkkä parantaja olisi ollut vain joku minua hyödyttävä ihminen. Voidaan kai olettaa, että tuohon aikaan kaikki uskoivat Jumalaan/jumaliin.Siis minäkin, jos olisin tuolloin elänyt. Mitä uutta olisin sitten häneltä oppinut? Gardell tuntuu  uskovan, että Jeesus oli itsekin sellainen köyhä ihminen, jolle pelastusta ja armoa julisti. Voi olla että Jeesus ei osannut itse edes lukea, jos sijoitetaan tarina kriittisesti siihen historian aikaan. Ehkä tärkeämpää olisi ollut tulla itse nähdyksi kuin nähdä.

Näihin kysymyksiin ei varmaan kellään ole yksiselitteisiä vastauksia ja jokaisella lisäksi oma totuutensa. Uskoon sisältyy aina mielestäni se, että sitä ei voi totuudeksi todistaa. Uskon tulee sietää epävarmuutta. Mutta on se mielestäni hemmetin hienoa, että yksi ihminen katkaisi perinteen, jossa Jumalalle uhrattiin eläimiä. Uhraamisen merkityksen ymmärrän siten, että siinä annetaan Jumalalle jotain sellaista, joka on itselle tärkeää ja merkityksellistä, luovutaan siitä kokonaan. Ja kun Jumalan poika oli uhri, ei enää ihmisten uhreja tarvittu.

Meillä katsotaan Jeesus dvd-elokuvaa. Mussu tahtoi.