Olen siirtynyt lukemaan Hella Wuolijoen kirjaa "Enkä ollut vanki" kun sitä ennen luin Liberin presidentin Ellen Johnson-Sirleafin elämäkertaa. Siellä niitä kirjoja on hyvyä lukea hiekkalaatikon reunalla kun lapsi on leikkimässä pihalla. Täyttää elokuussa 5 v niin en vielä uskalla antaa olla yksin pihalla - en edes toisten lasten kanssa. Pojat on 3- ja 5- vuotiaat ja niiden vanhemmat antavat heidän olla yksinkin pihalla. 3 v.:n n. 2 v. pikkusisarkin on väliin ilman valvontaa pihalla. Hurjaa touhua.

Mussu lopetti maitopullosta juomisen. Korkea aika jo olikin. Puhuttelin häntä vähän aikaa ja ihan oma päätös lopulta oli. Pullot siirtyivät roskikseen isin kanssa. Näyttää siltä, että mussu haluaa olla pieni herrasmies kun puhutin häntä siihen. Tyttöjen jutut jää vähemmälle, kun on pihalla leikkinyt poikien kanssa. Näyttää jo tulleen jotain raja-aitoja, että mitä pojat voi tehdä ja mitä tytöt voi tehdä. Spiderman on ehdottomasti poikien juttu.

Mies puhuu edelleen siitä, että hän haluaa siirtyä asumaan yksin johonkin toiseen asuntoon, koska "meille ei voi hänen kavereitaan kutsua kun ei ole tarpeeksi hienoa ja siistia." Kaikilla muilla naisilla on kuulema siistit asunnot vaan ei minulla. Jään odottamaan mitä tuleman pitää ja informoin hoitajaani kun on tapaaminen ensi viikolla, että missä mennään. Kun siivottiin koko perhe yhdessä niin mies heitti roskiin lapsen päiväkodissa istuttaman samettikukan joka oli äitienpäivälahja ja joka kasvoi jugurttipurkissa. Itkuhan siitä tuli. Avioerosta mies ei puhu. Ainoastaan erilleen muuttamisesta.