Ahdistaa. Nyt joudun kerjäämään mieheltä rahaa vuokranmaksua varten. Aiemmin vuokra on maksettu toimeentulotuesta, nyt se on meidän huolehdittavana. Mies ei haluaisi maksaa vaan puhuu, että löytää oman asunnon josta maksaa vain 100 € / kk. Meidän vuokrassa kyse olisi nyt hänen osaltaan 200 € kun hän saa kuussa n. 1000 €. En tiedä mihin raha menee enkä ole kysynytkään.

Meille on oireenhallintakurssilla (bipo-kaksisuuntainen mielialahäiriö) esitelty mielialapäiväkirja. + 5 (mania/sairaalassa) - -5 (masennus). +2 - -2 on vielä "normaalia" jossa voi havaita itsessään varo-oireet ja -3 ja +3 luokiteltu jo maniaksi ja masennukseksi. Tämän vuokra-asian takia minä olen nyt -1, mutta tuntuu, että suunta siitä ei olekaan syvempi masennus vaan  vauhti ja mania. Kirjoitan päiväkirjaa selventääkseni omia ajatuksiani. Sitä samaa, mitä teen tänne. Kirjoitus ei anna kovin hyvää kuvaa avioliittoni tilasta. Mies ei ymmärrä aiheuttavansa minulle ihan hirveää stressiä. Eilen ryvin oikein kurassa ja tunsin olevani vain sosiaalitapaus. Nythän olen sairaslomalla ja saan ensi kuussa sairaspäivärahaa. Ongelma on se, että mies ei ymmärrä sairauttani ollenkaan. Luulen, että tilanne pitäisi avata niin, että hän saisi kertoa alan ammattilaiselle omia havaintojaan minusta - ei niin, että hänelle luennoitaisiin sairaudestani. Mutta kuka suostuu tekemään tämän englanniksi?

Yöllä nukuin tosi huonosti. Näin unia, jotka eivät olleet ihan painajaisia, mutta omituisen "kirkkaita" ja koskettavia. Heräsin muutamaan kerran ja oli hankala saada unenpäästä kiinni. Aamulla oli sitten helpompi kun lapsi heräsi ja sain olla hänen kanssaan kuten normaalisti. Ei mitään ahdistusta päällä silloin. MIeskin oli laittanut lapselle tarkoitetut vaatteet valmiiksi. Kyse on siis rahasta ja siitä, että mies ei anna minulle mitään muuta palautetta kuin "dirty woman being". Lapsi toivoi päiväkotimatkalla, että hän saisi pikkusiskon. Mutta kun minä olen sairas, niin se on aika mahdotonta. Uskon, että heti kun minulla olisi yövalvomisia ja yösyöttöjä niin en kestäisi sitä vaan olisin manian takia sairaalassa. Pirullinen sairaus.

Kävin taas Stockmannilla ruokaostoksilla. Sieltä puuttui tomaattien hinta ja painikenumero. Etsimme sitä yhden vanhan sedän kanssa. Setä kävi kysymässä asiaa miesmyyjältä ja sai vastauksen jonka kertoi minullekin. Sitten setä vielä jäi etsimään kurkkujen hintaa, eikä sitäkään ollut. Melkein kaikki ostokseni olivat eldoradoa. Ja kassalla viuhautin lahjakorttia. Kyllä täytyy sanoa, että luoja piti taas omistaan huolen kun sain sen lahjakortin ohjaa-käsikirjoittaja-papiltamme. Muuten meillä ei olisi ollut rahaa ruokaan ja olisin joutunut pyytämään apua äidiltäni. Nyt pyysin apua vain sähkömaksun maksamiseen, jonka maksan äidilleni kesäkuun lopussa takaisin.

Mies puhuu, että minun pitäisi mennä töhin postiin, missä hänkin on töissä. Että hän kyllä saisi työpaikan puhuttua minullekin. Yritän jälleen pitkän tauon jälkeen keskittyä graduuni. Se on saatava valmiiksi. Sairaslomalappuun lääkäri oli kirjoittanut, että pitkittynyt graduntekoni on peittänyt huonon psyykkisen kuntoni. Yritin miehelleni perustella, etten voi öisin ruveta jakamaan Hesaria kuten hän, koska mussu ei voi olla öisin kotona yksin.  Viisi vuotta tulee täyteen elokuussa. Samoin kuin avioliittoakin syyskuun alussa.