Olin kotona yksin sen jälkeen kun olin ollut Itäkeskuksen kirjaston lukusalissa ja Stockalla ruokaostoksilla. Katsoin kuten tavallista Huippumalli haussa - ohjelmaa, mutta vaihdoin sen TV7:n uskonnolliseen tarjontaan. Mallimaailma oli liian pinnallinen mielialaani. Uskonnollisella kanavalla oli kauniita maisemia ja kaunista klassista musiikkia sekä Raamatunlauseita. Sen jälkeen alkoi opettavainen ohjelma Antikristuksesta. Ahdistuksen hetkellä päässä takoo vain "Jumala, Jumala, Jumala" mutta tietoisesti on vaikea uskoa mihinkään, koska Jumala mielestäni ei kohtaa tätä meidän olevaista maailmaamme. Kristittynä minun tietenkin pitäisi uskoa, että kohtaa Jeesuksessa kyllä. Osin tuo päässä takova "Jumala, Jumala" on kyllä itsekkäistä lähtökohdista nousevaa. Taustalla on toive, että Jumala korjaisi kuin mekaanikko elämäni solmukohdat. Siksi ehkä psyyke toivoisi että ei uskoisi mihinkään niin yliluonnolliseen kuin uskontoon. Koska se ei näistä lähtökohdista ole oikein. Minusta tuntuu, että minun  pitäisi mennä poikani kanssa kirkkoon. Ehkä oppisin häneltä enemmän Jumalasta kuin mitä voin itse hänelle opettaa. Toki osaan kristinuskon alkeet, joten niitä voin kertoa, mutta uskomisesta ja uskonelämästä en tiedä. Kun minua pelottaa sellainen uskovaisuus, jossa uskotaan tiettyihin juttuihin ja ollaan tuomitsemassa helvettiin sellaisia ihmisiä, jotka eivät samoihin asioihin usko. Olen pojalleni lukenut Erlend Loen kirjaa Kurttila, jossa norjalainen Kurt lomamatkalla perheensä kanssa päätyy Ruotsissa (he ovat matkalla Suomen muumimaailmaan) erääseen hihhulien yhteisöön. Nämä "höyrypäät" (????) uskovat, että Jeesus teki pingpongpöytiä eläessään ja siksi hekin niitä elantonsa saadakseen yhdessä tekevät. Kirjan Kurtista tulee yhteisön pastori. Kirja on yhtä anarkistinen kuin ovat Roald Dahlin kirjat. Kurt - kirjoja on muitakin kuin tämä Kurttila.

Jos olisin syntynyt toiseen kulttuuriin ja toiseen maahan "uskoisin" eri asioihin ja se olisi ihan ok. Nimittäin uskonnon alueella. Sitä en hyväksy, että naisen asema on alistettu joissain kulttuureissa. Eniten minua kyllä kiinnostaa politiikka ja uutiset. Niitä seuraan silmä tarkkana.

Kotona yksin ollessa yritin tyynnyttää levottoman mieleni, joka kärsii tästä mielen vuoristoradasta. Tyynnytin mieleni, että kaikki on ihan hyvin. Ei ole huolia (kerjätä mieheltä 200 € vuokraan... se vain) meillä on tässä koti, jossa on hyvä olla (vaikka mies puhuu muualle muuttamisesta. Näkisi vain sen nigerialaisen kommuunin, jossa saa sadalla eurolla asua. Tässä sentään on lisäetuna vaimo ja lähes 5 v. lapsi.).

Nyt en ole enää kotona yksin vaan on mies ja lapsi ja televisio ja internet seurana. Söin Kelda-keittoa ( 5 dl / 2,30 € / 100 g: 70 kcal) ja leipää. Hyvänmakuista ja hyvin täyttävää. Keittoa jäi vielä huomiseksikin. Karibialainen keitto. Olen vilkuillut vanhaa tietokonettani, jos pistäisin johdot seinään ja katsoisin, että mitä olen kirjoittanut vuosien 1998 - 2005 aikana levykkeille. Jos siis levykkeet löydän. Paniikinomaisia runoja siellä saattaa olla. Nyt olen kirjoittanut käsinkirjoitettavaa päiväkirjaani, kun on ahdistanut tämä perheen talous.