Epäonnistunut kotoutuminen. Siinä taitaa olla aviomieheni diagnoosi. Herra V.A. (ei koskenniemi) saa itse selvittää kaikki passisotkunsa. Olemme Christianin kanssa edelleen turvakodissa. Sosiaalityöntekijä lastensuojelusta lupasi minulle 150 € vaatteisiin, koska minulla ei ole kuin yhdet vaatteet täällä Steniuksentiellä Haagassa. Olemme täällä oman turvallisuutemme vuoksi. Eilen kävin Rastilassa viemässä Christianin päiväkotiin ja kun menin sinne niin huomasin korttelitalon vieressä kulkiessani, että rekisteröin jopa askeleet takaani. Enhän minä normaalisti mitään tuollaista kuule. Myös kaupassa minun oli hirveä kiire, että en vain kohtaisi Victoria, Christianin isää. Pitäisi päästä kysymään häneltä sitä, että jos hän on tosiaan lähdössä jonnekin ulkomaille niin onko se silloin yksinhuolto vai yhteishuolto. Tämä perhehelvetti, jonka kestin tyynesti alkoi siitä, että Victor käski minun olla hiljaa kun hänellä oli asiaa. MInulla ei saanut olla asiaa hänelle. Sitten alkoi se haukkuminen: likainen, laiska, hullu. Hän söi suuret annokset afrikkalaista ruokaa ja kertoi kuinka Afrikassa naiset tekevät kaiken kotona. Hän TIESI millainen minä olen, etten ole kodinoitajatyyppi. Mutta se oli hänelle tärkeintä etten käytä alkoholi. Suggeroituaan itseään n. 2 kk., hän sitten lopulta löi. - En tiedä selviääkö hänelle koskaan että olen muutakin kuin Hullu, Laiska ja Likainen. Nyt kun mies on kohta ulkona tulee tilaa opiskelulle ja työlle.  Aion tehdä loppuun lastentarhanopettajan opinnäytetyön (josta en NYT tiedä missä se on) - en siksi, että tahtoisin olla töissä päiväkodissa vaan siksi, että tahtoisin tehdä draamaa lasten kanssa. // Aamu. Aika herätä ja lähteä päiväkotiin. Vielä voi n. 25 min levätä. Olo on hyvä, ei ole vauhtia, tunnen väsymyksen. Iloista päivää!