Oma hoitajani oli nähnyt pääsiäissunnuntain Hesarista lehtijutun siitä näytelmästä, jossa olin ja hämmästyi, että olitko sinä siinä mukana. Se oli kiinnostanut häntä kovasti. Hän koetti nyt hieman kartoittaa, että miten pärjäisin graduni jälkeen työelämässä. Täytyy hieman psyykata ja tsempata itseään siihen, että sitä on sitten opettaja ja tärkeintä on, että kykenee hallitsemaan stressinsä. Sietokyvyn ylittävä stressi voi laukaista manian. Kyse on siis bipolaarihäiriöstä, joka on vireystilan häiriö, joka aikaansaa seurakseen mielialan muutoksia. Ihanaa, että näitä asioita tutkitaan. Tekisi mieli itse hakea lisää tietoa tuosta stressistä, siis ihan normaalistressistä ja löytyykö tietoa siitä, että miksi bipolaari henkilö sitten reagoi menemällä täysin hallitsemattomaan ja kontrolloimattomaan tilaan. Sairastan hyvin mielenkiintoista tautia. OIreidenhallintakurssista on ollut hyvin paljon hyötyä. En ihmettele, miksi minua nuorempana kiinnosti lähteä opiskelmaan melenterveydenhoitajaksi. Vaikka silloin se päämotiivi oli, että lukiossa eniten kiinnosti psykologia enkä uskonut, että pääsisin yliopistoon opiskelemaan.

Mikähän nyt? Nyt kun ajattelen  Jumalaa, niin toivon, että hän auttaisi toisiakin ihmisiä.

Olen ottanut lääkkeeni jo. Lito eli litium (alkuaine) ei vaikuta solujen välittäjäaineisiin vaan solun natrium / kalium tasapainoon kun se vie sähköimpulssia eteenpäin.

Bipolaarisuudessa on mielestäni tärkeintä, että säilyy tasapaino. Elokuussa 5 v. täyttävä poikani on nähnyt, että otan lääkkeitä illalla. Kunhan hän kasvaa ja ehkä kiinnostuu asiasta, että miksi niin voin kerta, että äidin pitää ottaa lääkettä, että äiti pysyisi tasapainossa.

Kuka tietää, ehkä pystyn tekmään lastentarhanopettajan töitäkin (siis psyykkisen vointini sallimana). Lastentarhanopettaja ja lukion aineenopettaja (psykologia, uskonto, filosofia). Tässä kohtaa mietteitä pitää kyllä lähteä jo lepäämään. Lähteä melkein...

...rakas mieheni on elänyt maassa, jossa oli sota. Rakas poikani ei kauheasti isästään tykkää. Rakas poikani tulee varmaan aina muistamaan, että isä ei ymmärtänyt kaikkea, mitä hän isälleen puhui. Enkä minä  puolestani aina ymmärrä, mitä rakas mieheni minulle sanoo koska hän puhuu afrikan englantia. Niin, päiväkirjaani minä purin kaiken pahan olon, mitä miehen asenne minussa aiheutti. Etsin jopa internetistä tietoa siitä, että kuinka avioero otetaan - mutta tajusin, että sitä nyt en rupea tekemään, koska sellaisia asioita tekevät ihmiset, jotka ovat maniassa. Sellainen kirja kuin "Mieli keinussa" on suomalaisten tekemä ja kertoo monen maanis-depressiivisen tarinan. Ainoa keino osoittaa miehelleni, että minä olen arvokas ihminen (minun täytyy "päteä" tämän takia) on onnistua nyt tässä opiskelemisessa ja sen jälkeen työelämään menossa. Täytyy luopua monesta asiasta. Esim. television turhanpäiväisten ohjelmien katsomisesta, romaanien lukemisesta, Täytyy keskittyä vain omaan itseensä.

Mutta nyt alkaa jo terveellä tavalla väsyttää tämä kirjoittaminen. En ole maanisessa tilassa :-) Oireidenhallintakurssilla on käyty läpi niitä oireita, joista voisi itse tunnistaa, että missä on menossa. Tai joista toiset ihmiset voisivat tunnistaa sen. Kyse on kuitenkin viasta aivoissa. Käsittääkseni solutasolla.

Lapsi on pihalla yksin. Minun poikani.
Kirjahyllyssä on englanninkielinen Raamattu, mutta mielialani ei juuri nyt sovi sen lukemiseen.
Lapsi sai tänään lahjaksi ihanan muovisen keijun. Sanoin ettei se ole kiinalainen lelu, sillä sillä tarkoitetaan ruokakaupan turhan kallita leluja, jotka menvät rikki tosi nopeasti. Keiju - Nimsayn jalkapohjassa lukee kuitenkin Made in China, mutta sitä en pojalle kertonut.
Sammutin television (käytän tietokonettani punaisen sohvan kulmalla olohuoneessa) sillä sieltä tulee vain ajanhukkaa. Tarvitsen kaiken energiani nyt muuhun. Ymmärrän taas jopa ohjaaja-käsikirjoittaja-pappiamme, jolla ei ole televisiota kotona ollenkaan. Tietokone on - ja näkeehän uutiset siitäkin.

Minun ei ole ikävä ketään.
Koti on tässä, se on hyvä. Minulla on ystävä, joka tuntee minut jo 25:n vuoden ajalta. Olimme lukiossa samaan aikaan. Ihanaa "omistaa" sellainen ystävä. Toinenkin hyvä ystävä minulla oli lukiossa, mutta minusta tuntui, että hän rakastui minuun - ja kuitenkin erään kerran juhlista lähti kämpilleen yhdessä ihastukseni/lukiorakastumiseni kanssa. Siihen se ystävyys päättyi. Oli tietenkin sitten se omituinen juttu kansanopistossa kun olin näyttämötyönlinjalla ja tämä entinen ystäväni tuli siellä käymään. Hän haukkui kaikki uudet - hyvät - ystäväni ja oli epäilys, että hän olisi varastanut eräältä ihmiseltä rahaa. Molemmat ystäväni olivat todella ahkeria koulussa. Minä en ollut. Pärjäsin pienellä panoksella kohtuullisen hyvin. (= 8 - 9 numerot). Nyt on tullut minun aikani elää kuten he. Panostaen ja ahkeroiden oikeasti ei vain lahjakkuudella pärjäten.
Tarkistin parvekkeelta, että poikani on ok ulkona, jossa on yksin ilman minua, mutta siis toisten lasten kanssa.

Stockmannilta ostin Mango-pussiteetä. On minulla Fredrikinkadulta ostettua irtoteetä. En vain ole vähään aikaan ostanut. Kahvini on halvinta S-marketin X-tra-merkkiä ( 500 g / 1,89€), mutta se on mielestäni erikoisen kauniissa muumi-purkissa jonka ostin Tiimarista.

Huomenna olen luvannut pestä astiat, koska on helatorstai eikä tarvitse mennä minnekään. Aviomiehelleni näytin kädessäni, kuinka monta lääkettä minun täytyy iltaisin ottaa. Siinä oli kaksi litoa, 3 ketipinoria (estää mm. psykoosia) ja loput oli somaattisen eli "normaalin" (eikö niin?) terveydenhoidon juttuja eli metforem (II-tyypin diabetes), thyroxin (kilpirauhanen, koska on tuo litium) ja pikkuinen pilleri, jolla estetään, ettei pojalle tule pikkusiskoa. Loppujen lopuksi aika vähän. Kello on 20:55, alaovi menaa kiinni klo 21, silloin pitää hakea poika ulkoa, koska muuten hän ei yksin tänne sisällle pääse.

Vielä en pyydä mieheltä, että voisiko hän tuoda mukanaan aamulla Hesarin, koska en ole ihan varma jaksanko sitä lukea.

Poika tahtoo iltaisin aina lukea mummonsa (Pohjois-Karjala) kanssa iltarukouksen puhelimessa. Sitten laitetaan soimaan äänikirja. Ehkä Risto Räppääjä taas tänä iltana. Tänään käytiin kioskilla ostamassa jäätelötikku, kun isä antoi siihen rahan.