Tämä nyt jo on hiukan naurettavaa!
Aviomieheni sanoi minulle taannoin kotona, että minun pitää kirjoitaa siis viranomaisille kirje, että he ovat pakottaneet hänet naimisiin kun hän tuli tänne turvapaikanhakijana (ja että hänen äitinsä mukaan hän on asunut Kanadassa ja hänet pitää palauttaa sinne) - ja mitä minä ajattelin? Ajattelin ilmeisesti, näin muistelisin sitä, että voi kun kivaa kulta, niin meillä on jotain yhteistä tekemistä. Ehkä pelon ilmapiiri kotiimme oli jo luotu ennen tuota, niin ei siinä sitten USKALLA ajatella muuta. Viimeiseen asti ajattelin, että kaikesta selviää puhumalla. Njet selviä. En nyt lähe selvittämään syitä, miksi aviomieheni kotoutuminen on epäonnistunut. Viimeinen vuosi on mennyt nopeasti. En edes tajunnut, että hän ollut jo vuoden verran töissä Itellalla. Tulee olemaan kova ja karvas paikka hänelle selvitä Suomessa ilman perhettä. Kuka kertoo käytännön asiat joita tuleee vastaa: verot, laskut etc. No, ehkä hän siihen jonkun toisen naisen keksii, jos haluaa. Kadulla tulikin jo vastaani muutamia mustia miehiä, jotka olivat hivenen samannäköisiä ja oloisia kuin hän. Itsetyytyväisiä.... ne miehet olivat, en sano, että oma mieheni oli.

Puhelimessa pyysin apua Sari - ystävältäni (joka meidät tänne turvakotiin autollaan toi - auto oli seisonnassa ja just paria päivää ennen otettu taas käyttöön). Näin metrossa saman miehen tosi monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla katsoin miestä ja ajattelin, että just tollasia ne on, en varmaan rakastu enää koskaan mieheen. Ällöttäviä. Siis just sellaisia kun miehet on. On naisjuttuja (se oli ihan ok-näköinen ja tyylikäs vähän, silleen semisti) Eikä se niistä naisista välitä, vaikka ne on kauniita ja niitä on sillä paljon (eihän tää tietenkään välttämättä totta, mutta näin ajattelin). No mutta sen jälkeen kun olin hakenut Christianin päiväkdista Rastialasta niin sama mies oli edelleen metrovaunussa. Edellisen kerran hän oli seisonut, nyt hän istui ja kas, minulle tuli ajatus, että tuo mies on kiinnostunut filosofiasta tai peräti lukee filosofiaa yliopistossa (ja luoja tietää, sellaista miestä minä EN elämääni halua). Koska itsekin olen lukenut filosofiaa ajattelin, että voisin kysyä häneltä, että onko hän kiinnostunut filosofiasta. Olin hetken ajatuksissani ja ajattelin, että voisin kysyä:"Tahdon testata ihmistuntemustani, oletko sinä kiinnostunut filosofiasta". En kuitenkaan kysynyt ja Sarin tekstiviesti:"Kysy vaan" tuli liian myöhään. Mutta älkäämme menettäkö toivoamma, jos mies tulee vielä kerran samaan metroon, minä kysyn häneltä tämän kysymyksen.

Me ollaan Helsingissä Chrisun kanssa kuunneltu linnunääniä, mahtaa olla pulu, mutta kuulostaa kyllä huuhkajalta. Olen tässä katsellut puita, ovat mielestäni korkeampia kuin kotipaikkakunnallani Pohjois-Karjalassa. Nyt tosiaan kun minusta tulee eronnut nainen niin olen vapaa menemään töihin minne vaan Suomessa. Lähtemään "kimpusuineni - ja - kampsuineni" ja lapsi mukana mihin vaan. Katsoin jo jostain "Rikos kirjallisuudessa" tapahtumasta joka on Sastamalassa. Katselin Sastamalan karttaa ja se vasta oli mielenkiintoinen. Samassa vihkossa oli myös mielenkiintoinen liike jossain päin Suomea, mutta minä olisin kyllä suuntaamassa tiedekirjakauppaan. Olen tietenkin hävittänyt sen rikos esitteen ja siitä sen tiedekirjakaupan osoitteen. Olisin käynyt siellä. Toivottavasti löyän esitteen uudestaan Itäkeskuksen kirjastosta.

Jatkoa varten (elämääni ajatellen) saan apua mm. varhaisen tuen - jotain, auttavat mm. kotitöissä - erityisesti tulen mainitsemaan heille olohuoneen matosta, joka on liian raskas minun yksin kantaa ulos puhdistettavaksi. On tietenkin monta muutakin asiaa jotka tulee järjestää (esim., mitä tehdään, jos tilanne menee siihen [=stressi sekoittaa aivojen toiminnan hälytystilaan ja maniaan] ja joudun/pääsen menemään Auroraan - minne Christian silloin. Tietenkin toivon, että  näin ei koskaan tapahdu, mutta se ei ole tässä sairaudessa tahdonlujuudesta kiinni. Niin huolestunut olen omasta itsestäni, että minulle tuli tänne Etelä-Haagan turvakotiin mukaan Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireidenhallintakurssin työkirja.