Kirjoitan tätä turvakodin keittiöstä. MInulla oli melkein mielellä kirjoittaa Victorille viesti:"God is with us", mutta en tietenkään tehnyt sitä. Koska Victor on lapsen isä, hänelle on pakko ilmoittaa, missä olemme. En vielä tiedä miten me sen teemme. Juuri nyt lapsi on kokonaan minun. On sanonut, että isä löi ja hän pelkää isää. Minä olen kertonut sosiaaliviranomaiselle, että Victor on ollut (tietääkseni) Liberiassa sisällissodan aikana enkä voi tietää mitä hän on siellä tehnyt. Jos on nähnyt ja tehnyt kauheuksia, voi hän niitä tehdä myös täällä, jos psyyke venyy ja paukkuu tarpeeksi. Siksipä siis jos tahdon jotain tavaroita entisestä kodistamme voin saada poliisit avukseni ja turvakseni. Jäljellä on vain pelko ja inho väkivallantekijää kohtaan ja sääli, sillä hän pilasi oman hyvän tulevaisuutensa tässä maassa. Kaksi kuukautta minä sitä haukkumista:"Hullu", "Laiska" "Likainen akka" (toki englanniksi) kestin. Se on ihan totta, minä pelkään mitä hän seuraavaksi tekee. Jotain on murusina enkä tiedä mikä, sillä rakastuminen se meidän suhteemme alku ei ollut.