Oikeastaan vasta nyt kun ollaan oltu vähän yli kuukausi turvakodissa, minä alan olla järkyttynyt, jos en kohta shokissa siitä, mitä on tapahtunut. Yksi kokonainen avilotto - isänä ja äitinä oleminen viemäristä alas. Puoli viikkoa sitten mielessä oli ajatuksia, että eikö tämän voisi perua, eikö sittenkin voitaisi olla aviopari, että Christianilla olisi saman katon alla isä ja äiti. Mutta ei voi. Kun lyöminen ja sillä uhkailu on alkanut, niin ei se lopu tuosta vaan. Ainakin täällä turvakodissa pärjätään Christianin kanssa hyvin, uskon, että myös kotona.

Eilen olin tulossa Huopalahdesta Etelä-Haagaan kävellen, kun mäen alta tuli mies ajaen polkupyörää. Hän katso minua, minä katsoin häntä - ja kyllä: me tunsimme toisemme. Hän on ollut yli 20 vuotta sitten samassa lukiossa kanssani, vuotta nuorempi ja on edelleen facebook-ystäväni. Juttelimme n. 5 minuuttia. Minä siitä, että olen turvakodissa, hän siitä että on menossa seuraavana päivänä laivalle töihin ja ei voikaan mennä korjaamaan merestä pelastettua polkupyörää vaan meneekin Siwaan ostamaan iltapalaksi pari pizzaa.

Christian sai barbie-nuken joka on todella mieluinen. Kaikki turvakodin tädit muistavat vuoronperään kehua sitä, miten kaunis barbie on. Christian itse näytti barbien rinnat ja sanoi, että täältä tulee maitoa pikkuvauvoille.

Katsotaan mitä tulevat päivät tuovat. Victorille käytiiin katsomassa Saton asuntoa, mutta se oli Viikissä eli liian kaukana töistä ja liian kallis. Toivotaan, että pikaisesti tulisi uusi asuntotarjous. Päästäisiin me lapsen kanssa oikeaan kotiimme. Täällä turvakodissa voidaan olla vielä toinen kuukausi, eli 16.8.2011 asti.