Viime viikolla kävimme ystäväni Sarin ja Christianin kanssa kello viiden jälkeen iltapäivällä jossain Westendin takana uimarannalla. Levitimme alusen jolla makasimme - ilman aurinkoa - ja puhelimme kaikenlaista joutavaa ja joutamatonta. Christian leikki mielellään siinä lähellä muttei uinut. Luin hänelle ostamaani Spiderman lehteä. Joku voisi sanoa, että ei noin pienelle pojalle. Mutta onhan se nyt vastapainoa Peppi ja Barbie-leikieille. Sekä minä että Sari olemme lukeneet itsekin noita lehtiä. Tai katselleet. Minä nuorempana jo kuin Christian. On ilo omistaa (mikäli ystävää voi omistaa) ystävä, jonka kasvot ovat yhtä tutut kuin jos peiliuvaa katsoisi. Opin tuntemaan Sarin jo lukiossa, kun tulimme 15-vuotiaina opiskelemaan taidelukioon. Eikä Sarin ulkonäkö ole muuttunut. Samanlainen hiusmalli ja vaatteet kirpputoreilta kuten silloinkin vaikka nyt Sari työskentelee yliopistolla toimistopäällikkönä ja hänen palkkansa on suurempi kuin omani koskaan - jos koskaan töihin pääsen.

Lauantaina kävimme Christianin kanssa Hietalahden kirpputorilla ja teimme upeita löytöjä. Chrisian sai toivomansa pikku-Peppi Pitkätossu nuken ja hänelle vielä sopivankokoisen vihreän hevosin 1 €:n hintaan. Kaupassa Peppi olisi ollut n. 8 €. Muitakin nukkeja löytyi. Mm. Pehmo  Minni Hiiri ja pikkuine Roope-Setä-figuuri. Itselleni sain uude kengät, sandaalit ja todella halpoja korvakoruja 50 snt hintaan. Eräässä vaiheessa n. klo 13 minulle tuli todella huono olo ja meidän oli pakko mennä syömään Subwayhin. Verensokerit taas heilahtivat. Ostosreissumme meni niin hyvin, että voimme tehdä tulevaisuudessa toisenkin sellaisen. Olen ylpeä pojastani, joka mielellään kunntelee, kun luen hänelle kirjaa (mm. Risto Räppääjä, Peter Pan), mutta ei laisinkaan ole kiinnostunut playstation tai x-box-peleistä. En ole pelivastainen, olen itsekin tykännyt pelata pelejä, mutta en juuri nyt. Etelä-Haagan kirjastossa Christian pelasi Peppi-peliä, mutta ei sitäkään niin paljon, että olisi koukuttunut siihen. Kävimme sunnuntaina kirkossa ja Christian uudelleen kertoi minulle, että hän tahtoo sitten isona papiksi. Uskompa, että meille sopiva kirkossa käyntimäärä on n. 1 krt / 1-2 kk:ssa. Jos lapsiraukan täytysi joka viikko olla ja istua hiljaa koko jumalanpalveluksen ajan, niin se olisi kyllä kiusaamista jo. En tiedä viihtyisikö Christian pyhäkoulussa, koska ei ole koskaan ollut. Ehtoollisleivän hän jo saa. Mielestäni ymmärtää, että mistä on kysymys. Aina kun poika kysyy uskonnosta jotain niin minä kerron. Itselleni on kasaantunut uskonnollista "käännytyssälää" kesän aikana. Kun päästään kotiin, niin jatketaan selllaisen Kurt-kirjan lukemista, jossa Kurt on pappina ruotsalaisten hihhuleiden joukossa.

Vielä ei ole selvyyttä siitä, että milloin pääsemme Christianin kanssa kotiin. Tällä viikolla kuitenkin ehkä. Tänään maanantaina viemme sinne repun täyden kirjoja, pehmolelupussin ja Christianin dvd-lainat kirjastosta. En mielelläni mene yksin kotiimme, kun aviomies saattaa vielä olla siellä, joten käymme siellä. yhdessä Christianin kanssa päiväkotipäivän jälkeen.