EN VIELÄKÄÄN PÄÄSE TURVAKODISTA POIS! Victor on jo kaksi kertaa VALEHDELLUT minulle, että hän saa ensimmäisen kuun vuokrarahat joltain ystävältään lainaksi. Parin päivän päästä kun taas keskustelemme puhelimessa käy ilmi, että näin ei olekaan. Jos aion kysyä asiasta jotain lisää, hän käyttäytyy kuin vika olisi minussa. Esim. tänään:"Onko sinulla sitten sitä rahaa hänelle lainata." Kyseessä on patologinen valehtelija, joka valehteli jo ensimmäisellä kerralla kun tapasimme toisemme kadulla: väitti opiskelevansa insinööriksi - vaikka olikin turvapaikanhakija. Jälkeenpäin vain selitti, että oli juuri lukenut jotain järkyttävää juttua Liberiasta ja siksi oli hieman sekaisin.

Mutta se avioerostani. Christian keksi eilen tehdä kirjan. Sai turvakodin toimistosta paperia ja kyniä ja taiteltiin paperit lehden sivuiksi, jotka pistettiin yhteen teipillä. Sen jälkeen poika piirsi kuvat ja kertoi tarinan, joka minun piti kirjoittaa. Tuloksena oli kirja NIPA JA TAIKALAMPPU. Kannan sitä laukussani, että se ei vain katoaisi minnekään. Kotona se pistetään oikeaan kirjahyllyyn. Kirjan takana lukee vielä seuraavien kirjasarjan kirjojen nimet, etteivät ne unohdu. Ja loput kirjat tehdään sitten kotona.