Olisipa joku kertonut minelle, että miten jännittävää elämä voi olla ilman alkoholia, kun sitä nuorena käytin Pukeuduin mustaan ja värjäsin hiukseni mustaksi. Nyt kun katson itseäni peilistä, niin ulkonäkö on mennyt.  Mutta omat ajatukset ovat niin paljon monipuolisempia. Näkemys elämästä ja maailmasta kasvanut.

Onko hyvän ihmisen mitta siis todella olla työelämässä klo 8-16? (kas siinäpä kysymys saarnaansa valmistelevalle papille). Kun olin yliopistossa, kotikylääni levisi huhu, että tahdon papiksi. Ja tottahan se olikin. Nyt oma poikani tahtoo papiksi, enkä minä todellakaan ole sitä hänelle "opettanut". En ole varma mitä pappien työajalle on tapahtunut, tuleeko heidän olla seurakuntalaisten käytettävissä koko ajan. Mutta toisaalta kohdata ihminen filosofina, siinäpä vasta haaste. Ja kriittinen korkeakoulu kouluttaa siihen.

Millaista elämä USA:ssa olisi? Chicagossa?

Pitää hakea poika päiväkodista. Olisi kiva, jos hän pääsisi johonkin soitinharrastukseen vähän isompana. Ehkä kitara, vaikka hän haaveilee viulusta, kun on minun viuluni nähnyt. Sellaista rahapulaa ei tulekaan, jossa panttaisin viuluni. Sormuksistani tuskin paljon saisinkaan,

Kysehän on siitä, miten yhteiskunta kohtelee ihmisiä, joilla on häiriöitä mielen toiminassa. Luin Duodecimin artikkelia vireystilasta ja kyllä, minun tulisi paneutua jälleen psykologisiin teksteihin. MInun, josta tulee psykologian opettaja. Uskon, että pysyn lukiossa paremmin työelämässä kuin päiväkodissa. Päiväkodissa sairauteni nopeasti herättäisi huomiota oireillessaaan. Mutta minä en turhaan kuitenkaan murehdi tulevaa. Minun tulee elää päivä kerrallaan. Ja olen onnellinen, kun minulla on hyviä ystäviä joiden kanssa sitä elän. Ystäviä, joilta ei tarvitse piilottaa millaisen "sukulaisen" (=sairauden) kanssa elää.

On kuitenkin tapahtunut jotain, mikä saa minut haluamaan pitää parempaa huolta käsistäni. Rasvata ne paremman tuntuisiksi. Kyntenihän minä leikkaan aina lyhyiksi, on helpompi kirjoittaa kun kynnet ovat lyhyet. Tulee ihian fyysisesti paha olo, jos näin ei ole.

isäni oli sairas ja minä olen sairas. Toivon että tulen elämään yhdessä ihmisen kanssa, jota tämä ei haittaa, joka ymmärtää tämän. Kaipaan sivistynyttä seuraa ja rakkautta(kin).