Kristian löi minua eilen jääkiekkomailalla. Kerroin sen samaan aikaan puhelimessa äidilleni, eli Kristianin äidinpuoleiselle mummolle. Hän puhelimessa, juuri kun miinua oli lyöty sanoi:"No, otahan ne lääkkeesi". Minä TUOHTUNEENA heti perään, että minua lyötiin juuri, mietiän vähän.

Olin eräässä paikassa käymässä (ja muuten tiedän mikä on Astalo = karjalankielinen sana, muistan repliikin "antakaa astalo gobrahan, nuo koirat" (Bomba, Nurmes) - siellä oli kaksi lasta jotka menevät kouluun. Aiemmin olen jo huomannut, että tytöistä se, jolla on silmälasit on hyvin älyllinen, tykkää ihan varmaan tiedosta ja kaikesa sen sellaisesta. (on näkemykseni). Mutta CH:n syntymäpäivänä huomasin, että hyvä luoja tuo toinen lapsihan on samanlainen kuin minä pienenä. Peloton ja vaaroista välittämätön (voihan tuon sanoa muullakin tavalla, mutta oikeat sanat eivät tule mieleen, nuo vain) - menee pihalle nauttimaan kylmästä tuulesta ja (vihaisesta?) - siis minä menin.

TÄMÄ ON VÄÄRÄ PERIAATE:

- JOS EI KUNNIAN KUKKO LAULA, SE AMMUTAAN.

- on ihanaa elää Kristianin kanssa.