Kävimme CH:n kanssa Itäkeskuksen Tarjoustalossa. Menimme sinne etsimään uutta täkkiä sänkyyn, koska entinen on kovin vanha. Olen opettanut lastani niin, että meidän ei tarvitse käydä suuria sotia tavaroiden kanssa. Kaikkea ei saa, koska tavarat voivat olla kalliita - ja ensimäistä haluamaansa tavaraa ei kannata sodan kautta lähteä saamaan itselleen, sillä vastaan voi myöhemmin toisella osastolla (kaupan) tulla paljon mieluisempia tavaroita. Nyt mukaan lähti Hello Kitty käsineet ja Hello Kitty - pöytätabletti. Totta kai myös lattianpesuainetta (kotipalvelun henkilö pyysi) ja ikkunanpesunestettä. Minua häiritsevät likaiset ikkunat vaikka en oikein hallitse muutakaan tavarakaaosta. Puseroa ei ole ollut ihan tiskipöydällä, mutta melkein. Itselleni katselin hattua: RAP-parille sopivaa, juuri minun tekstillä:"Let´s act as thought" varustettu. Siis toimitaan kuten ajatellaan tai NÄYTELLÄÄn kuten ajatellaan. En ostanut. Tuli heti olo, että jos sellaisen hatun kanssa istuisin metrovaunussa, niin vaikuttaisin yhden rap-diggarin jättämältä naiselta joka on etsimässä itselleen uutta rap-diggaria. Voin vakuuttaa, että näin ei ole. Hatuista Tarjoustalossa olisi ollut myös sellainen musta pipo, jossa kissalla alla luut. Tai FEMALE merkki verkon alla. Tarjoustalo, hyvä talo. Ostin sieltä kahdet uudet kahvikupit. Toisesssa puiden lehtiä valkoisella pohjalla. Toisessa kukkia - äidilleni, joka sanoi kun tuosta rap-hatusta (vain sen mikä teksti ja mitä tarkoittaa - hänellä oppikoulu jäi joskus kesken, meni kansanopistoon ja kodinhoitajaksi valmistui) niin äiti sanoi:"Mutta sinähän olet nelikymppinen". Soitin hiukan sen jälkeen puhelun, että kai minä joskus kuitenkin voin ILMAISUTAITOA opettaa - että jos edes VÄHÄN tukea heruisi siihen, mitä yritän tehdä. // Jaha, juuri soitti vihaisen kuuloisena että muistanko viedä CH:n pesulle. // Tässä sairaudessa VIREYSTILAN SÄÄTELYHÄIRIÖSSÄ ei voi ollenkaan suuttua ihmisille. Sitä tehdään maniavaiheessa. Ymmärtäisin mielialamuutokset niin, että sama ihminen vaikuttaa toisena hetkenä hyvältä ja toisena hetkenä pahalta. ** Aviomies kävi tänään kotonamme, asiana oli -- hmmm, olen unohtanut, mutta muistitaulussa olevaa avioerohakemusta hän katsoi ja ihmetteli omaa nimeään siellä hakemuksen alla. ** Olin TT:stä (Tarjoustalo) ostaa sellaisen ikkunassa pidettävän lyhdyn, jossa oli lintu, koska näyttämötyönlinalla 91-92 oli opettajana M.Lintunen. En ostanut. Olin kerran Joensuussa kirjallisuuspäivien aikana ostanut torilta lyhdyn, jossa oli enkeli, mutta se löytyi pari päivää sitten varastosta laukusta ja enkeli oli kadonnut. Pakkasin sen mukaan tuotavaksi kotiin, mutta se tipahti kannettavasta taakasta kun ärähdin CH:lle ja rikki meni. Piti tuoda harja ja rikkalapio rappukäytävään. ** Tuosta Rap-hatusta lähetin viestin yhdelle tutulle (näyttämötyönlinja) näyttelijälle, joka on nyt jomman-kumman TV-lehden kannessa. **CH soittaa triangelia. Minä otan lehtikupin kääröstä. Pyykit ovat kuivat ehkä huomenna. Jossain Itäkeskuksen kaupassa hiplailin mustia pitsisukkahousuja, mutta koska en tiennyt sopivatko ne kokonsa puolesta minulle, en ostanut. Vaatteita löytyi lisää yhdestä laatikosta joka oli kaapissa. Mm. MOOTTORIPYÖRÄLLÄ AJAVA KARVINEN, ja tekstinä "Yksinäinen ratsastaja" - sehän minä nyt olen. Keittiön työpöydällä on yksi Hietalahden kirpparilta ostettu metalline "värinen" intiaanien toteemipaalunnäköinen koru, jossa on keskellä myös reikä. Jospa vain Ugr´E Yach (itselle annettu intiaaninimi Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen aikana) muuttuukin Ugr´€ Yachiksi kun on täksi talveksi ihana punapohjainen INTIAANINAAMOILLA varustettu takki. Ja Ygr´E Yach on se jota on "kosittu", mutta tämä on vain syntyvää tarinaa....Minulla nimittäin ON Tammen antama hylkäyspäätös novelleista, enkä kovin pettynyt kun en muuta odottanut. Mutta että aloittaisin TEAK - ennakkotehtävät ensi keväänä:"MINÄ OLEN MOMO, yoruban kielellä Momo merkitsee Äitiä." Ai opiskella oikeasti siellä? Ei onnistu tämän ikäiseltä, mutta sille ystävänäyttelijälle on tässä osoitteessa aina tarjolla emännän OMA kuppi. Omaksi ilokseni minä vain kirjoittelen. Itäkeskuksen Mäkkärissä (mentiin että jäätelöä, mutta päädyttiin Happy Meal ateriaan, lelun takia) kirjoitin alun johonkin jossa näyttelijät esittävät näyttelijöitä. Stoppitilanne syntyi, kun GRILLIMYYJÄ sanoo:"Haukku". [[[siihen kuuluu, myös kohta "laukku" jossa rahoja kannettiin....]]] eikä selviä, että onko se sitä kun se asiakas (KUTEN OIKEASTI) haukkuu myyjän. Vai kun myyjä pyytää näyttelijää ottamaan haukun siitä hampurilaisesta. ** Nyt ei roiku mitään keittiön ikkunassa, kun en ostanut sitä lintulyhtyä. Joensuussa Ismo Alangon äiti tervehti minua. Joensuussa oli Kerubi jossa käytiin kun oltiin näyttämötyönlinjalla. ** En ostanut uutta radiota keittiöön, joka olisi siellä soimassa kun teen kotitöitä, astiat pois. Iso radio makuuhuoneessa soi niin että se kuuluu keittiöönkin. Sitten vaan taas kanava joka soittaa "Viva la fiesta". En ole varma laulaako ne väliin:"Fifa la Fiesta". ** Pihlajat alkavat olla kypsiä. Mennään syksyllä CH:n kanssa kotikaupunkiin - joka EI ole Joensuu ja näytän hänelle sen pihlajan, jonka alla leikin lapsena. Silloin kun Paavo Liski kävi kaupungissa ensimmäisen kerran tervehtimässä paikallista näyttämökerhoa (Bomballa) minä olin joko 6 tai 7 ja leikin yksin Bomban leikkimökeissä, kuten monta kertaa sen jälkeenkin. Viihdyin lavalla jo 7 vuotiaana. Siellä oli helppo olla. Katsomo ei ollut rakennettu 1000 hengelle kuten Kalevalan aikaan, mutta aika paljon sinne ihmisiä mahtui ja katsomo oli täysi. Kanteletar oli ensimmäinen näytelmä. Juoppo isäni esitti juoppoa Simanaa. Miten hyvin sitä voikin muistaa kaiken - täytyy oikein ihmetellä. Liskin "Jalkapuolen päiväkirjaa" en ole lukenut. Kaikki oli niin ihanaa kesäisin kun oli Kesäteatteri. Oman runoillan jälkeen en enää ollut "heidän" teatterissaan, vaikka se oli heti sen jälkeen Viron kansalliseeops KALEVIPOEG (93-94). Yhden vuoden olin ja tein virolaiselle ohjaajalle runon. En tietenkään voi muistaa millainen se oli. Miten sellaisesta rakkaudesta pääsee eroon? Rakkaudesta teatteriin? Itäkeskuksen Tarjoustalossa näin säilytysastian teelle se oli Thé. Siis jos on Thé-étre. Niin se on jotain "tee"+"olla"....ja NYT menen lukemaan Kristianille Tiitiäisen satupuuta.

Sohvallani siis istui nainen, joka on koskettanut Jimi Hendrixiä. Ja saanut hänen nimikirjoituksensa.