Varastokopista tuli paljon vanhoja tavaroita, jotka herättivät muistoja. Vuonna 2000 syksyllä olin ollut vuoden Joensuussa opiskelemassa Joensuun yliopistossa filosofiaa, naistutkimusta ja sosioogiaa Savonlinnan OKL:n jälkeen, ihan vain silä perusteella, että olin yliopiston opiskelija. Edelisenä vuonna sain opintotukea, sillä en ollut suorittanut mitään kesäopintoja. Ongelma oli, että mistä saisin rahaa ja missä asuisin. Eräs kotipaikkakuntani lähipaikkakuntalainen antoi minun asua asunnossaan ja erään ystäväni tuttava antoi töitä grillissä, yöllä - klo 20 - 4.00. Grilityö on hankalaa. Tuolloin minulla oli oikea hypomaaninen jakso, jota ei koskaan hoidettu. Ostin metaforisesti sopivan puseron, rock-pusero, jossa tytöllä on pää tulessa. Asunnon sain työnantajan talosta, hänen vuokranantajaltaan, joka oli ollut samaan aikaan armeijassa kuin isäni. Mutta se oli nyt sitten lähinnä hyväntahtoinen huijaus. He tahtoivat vain vuokrarahat. Työnantajani Huuskonen oli maksanut ystävälleni, jotta tämä meni naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa jotta tämä saisi jäädä Suomeen, niin ystäväni, nyttemmin jo entinen kertoi. Tämän grillityökeikan jälkeen vietin muutaman kuukauden kotipaikkakunnallani ja sain sitten opiskelijasolun ja raha-asianikin kuntoon. Ostamani pusero oli kadonnut huoneesta jossa asuin. "He" olivat sen vieneet. Edellisenä keväänä oli sitä vastoin ollut masennusjakso, jonka aikana en pystynyt edes siivoamaan. En vain kyennyt siihen ja tunsin itseni senkin takia hyvin huonoksi ihmiseksi. Silloin syksyllä menin oma-aloitteisesti mielenterveystoimistoon ja tuon minun vuokranantajani poika, jonka kanssa minulla se vuokrasopimus itseasiassa oli tuli varoittamaan minua grilliluukulle, että se kaksikko suunnitteli jotain pääni menoksi. En muista sitä filosofian ja etiikan kirjaa, jonka tentin ja ehkä tein sen esseetehtävänä. Ehkä se vieä on tallella vanhaan tietokoneeseen kuuluvilla korpuilla.

Viestinnän approbatur? Kesken, tuskin sitä voi enää tehdä loppuun, ehkä joskus kysyn Helsingin avoimesta. Voi miksi en mennyt - yrittänyt Orivedelle, se olisi maksanut varmaan saman verran. Eräs oppilaani oli mennyt sinne. Olisi eilinen nyt niin olisivat antaneet minulle lahjukseksi John Lennonin Imagine-mukin.

Ai niin, se syksy 2000 tein oliko se seuraavana vuonna erästä teatterijuttua erään ihmisen kanssa ja saimme siitä palkkaakin, sillä. Bomban juhlaviikot olivat silloin vielä pyörimässä kesäisin. Minun piti olla ohjaaja, mutta eipä minulle juuri mitään tekemistä jäänyt kun tämä monitoiminainen puuhasi itse kaiken alusta loppuun. Draaman aikana tämä nainen, joka oli pitänyt myös kirjallisuusterapiaryhmiä oli soittanut äidilleni, että käytänkö minä mahdollisesti huumeita. Minun elämänhistoriaani ei moisia mahdu. Hänen elämänhistoriaansa sitävastoin mahtui, sen hän oli minule kertonut.

On aika katsella eteenpäin eikä taaksepäin. Televisiosta tulee ohjelmaa uuden musiikkitalon avajaisista. On ihanaa asua Helsingistä. Ja onni, että on televisio, josta tulee noin ihanaa musiikkia. Mutta vielä taaksepäin: mitä minulle olisi tapahtunut, jos olisin mennyt (päässyt) Kallion ilmaisutaitolukioon enkä Kuopion musiikkilukioon? Katsoin vähän mitä ylenpalttiseen (TV1: Väinämöisen laulu...) kirjahyllyyni kuului ja löysin sieltä mm. todistuksen osallistumisesta kulttuurilautakunnan järjestämään nukketeatterikutsuun. Pöydällä on VALKOINEN ELEFANTTI ja Sydäntuikku. Kiinnostaa niiden välinen suhde. Miksi elefantti rakastuu prinsessaan ja mitä siitä seuraa. Ehkä kerron sellaisen sadun illalla CH:lle. Nukketeatterikurssilla nimittäin lähdettiin esineiden välisestä iikkeestä. Mutta kenelle tässä nyt nukketeatteria kehittää, kun ei ole pätevä lastentarhanopettajakaan. Muistuttein CH:ta siitä Amerista, joa oli taikapeili johon kirjoittamalla kaukaisen pohjoisen maan prinsessa näki omasta taikapeilistään, että mitä Amer kirjoitti. Ja Amer näki mitä Ica, prinsessa, kirjoitti. Tai kotimaassaan tuo prinsessa oli Iza ja näkymätön, mutta ei omasta tahdostaan. Amerille hän oli Ica, pehmeänpi ja vähän naiselisempi. Mustalle hirviölle Ice (=jää). [nice eyes, telling lies...someone dies ...]

Suunnitelma on, että sydänyhtyyn pistetään vielä tänään kynttilä - joulujutut on pistetty kaappiin, mitä varastosta löytyi. Pöytää pitää vähän tyhjentää ja kerätä lattialta lelut pois.

Olet osoittanut opinnoissasi erityistä aktiivisuutta ja menestynyt sekä teoreettisissa että ilmaisullisissa opinnoissasi. Olet monipuolisesti lahjakas; musiikki, kirjoittaminen ja erityisesti näytteleminen. Näyttämöllä sinulla on runsaasti mieikuvitusta, huomiokykyä, nyanssien tajua, hyvää läsnäoloa ja keskittymis- ja kontaktikykyä. Olet näyttämöllä mielenkiintoinen. Näyttämöllä pysyt jalat maassa, toisin kuin muilla ilmaisun alueilla, missä filosofointi hämärtää ajatustesi voiman. Sisäinen maailmasi on niin voimakas, että näyttämölläkin se vie ilmaisun sisäänpäin. Luota itseesi. Niittylahdessa 8. toukokuuta 1992.

MItä minä sitten tuollakin todistuksella tekisin? Ehkä vain sen, että vertaisin sitä toisten saman kurssilaisten todistuksiin näinkin pitkän ajan jälkeen. Ja FILOSOFIAN opiskelijana ihmettelisin opettajalemme, että mistä pitäen filosofia on mitään "hämärtänyt" (Platon mun hyllyyn! Aristoteles mun hyllyyn! Hegel mun hyllyyn! Spinoza (no sen olen lukenut) ja kaikki muut.... jos olisi siis rahaa!) Eräänä päivänä minä sen paidan itselleni tilaan "the-étre". sitten istuisin lavalla se päällä (rahat eivät ehkä riitä mustaan, vaikka se sen pitäisi olla) ja sanoisin / lausuisin, jos joku sitä sinä pitäisi. "Music  - new sick" kun ne ovat niin samanlaisia äänneasultaan ja molemmat liittyvät elämänhistoriaan: MUSIIKKILUKIOSTA terv.huolt.op. MIELENTERVEYDENHOITAJALINJALLE. muuta sitten en osaisi lavalla tehdäkään. Kastelisin ehkä kukan ja sitten katsoittaisiin pari tuntia, että kasvaako se. Aika huono idea, eikö vain? Enkä minä sitä paitsi ole kai koskaan sanonut ääneen tätä lauseparia "music/new sick". - my drum stick....(on mulla nekin...)

Huomenna ystäväni kanssa Ikeaan töitten (hänen) ja päiväkodin jälkeen. Ehkä leluille joku säilytysastia. Ystävälleni mietin, että mitä sitä ammatteja olisi jos mies vastaan tulisi, että valkkaisin. Näyttelijä, toimittaja, miksei viulusti. Ystäväni kehoitti katsomaan iranilaisia, oli työpaikalla sellainen sopiva hänelle tullut.

"Työn kultaa, tänne tulkaa, jo vuolkaa, hyvin olkaa," - ei sitä ammatiksi voi sanoa, mutta olen runonkirjoittamisesta rahaakin saanut, ehkä olen asiasta jo aiemminkin maininnut.

Varastosta tuli keraaminen perhonen. Minun pitää pestä se, sitten miettiä, että minne laitan sen roikkumaan. Onneksi sentään 40 vuotiaana olen onnellisempi sen suhteen, että ajatusmaaima on muuttunut. On paljon sisäisesti vapaampi kuin ennen.

Ja minulla on lapsi. Päättyykö tämä siihen, että minä istun jonkun kaupan kassalla rahastamassa ihmsiiä, koska sen osaan kyllä tehtyäni sitä ½ vuotta. Että kaikkien opintojen jälkeen alkupisteessä? (...mutta mitä me INTIAANIT kanootissa keskenämme kuiskimme...? Ulaba-looba-Lait!)