Kävin varastokopissa katsomassa läpi kaikki muutossa sinne jääneet tavarat. Löysin niitä suitsukkeiden pidikkeitä ja ihana sydäntuikkualustan. Jotain vaatteita myös, mutta en uimapukuani. Löysin kolme julistetta: filosofit, luominan ja Munchin Huuto. Minusta tuntuu, että Huutoa en pistä minnekään, se on vähän liian rankka 5 vuotiaalle. Toisiin en tiedä vielä paikkoja. Lähtiessä olin jo kauhuissani, kun en heti löytänyt avaimia. Olen jo kadottannut puhelimen ja yhden saniaisen niin avaimet olisivat olleet iikaa. Rauhalisesti tyhjensin varastokopin ja siellä lattialla ne avaimet olivat. Phalla venäläisen päiväkodin miesopettaja auttoi kantamaan kantamukset pihan läpi. Minulla oli selässä laukku, käsissä kaksi pienehköä laukkuja ja kaksi täyttä mustaa jätesäkkiä. Sisälle sain kantamukseni itse. Miten ihmeessä sitä muuttaa jos koskaan muuttaa pois tästä asunnosa. Minusta tuntuu, että muutan - ei ole haluja raahata tänne omistamaani WOODSTOCK-kirjoituskonetta. Voin synnyinpaikkakunnalla käydessäni - tänä syksynä - ottaa kuvan koneesta, niin uskotte, että puhun totta. Voisin tietenkin ottaa myös oikealla kameralla (saan kännystä kuvat koneelle, en halvasta kamerastamme, minun ja Kristianin :() kuvia ja pistää niitä muutamille ihmisille joulukortiksi. Mutta tämä nyt oli idea joka juuri tuli. Ei vaati pitkän odotusajan ennen kuin toteutan. Tällä strategialla pyrin välttämään impulsiiviset erehdykset, joita ihmiset maniassa tekevät.

Illalla CH halusi katsoa Pikku Kakkosen sivuja, ja minä olin messengerissä puheimella. Hidasta ja tein monia kirjoitusvirheitä, kun painoin väärää nappulaa enkä korjausta.

Siis kyllä se woodstock-kirjoituskone olisi hieno täällä, mutta ehkä tärkeämpi olisi Yamaha-kosketinsoittimet. Ehkä niihin on tallella kaiutin, piuha kyllä puuttuu. Ehkä ne vielä toimivat. Savonlinnassa ne olivat kai yhden vuoden mukana kun olin OKL:ssä.Voisin kuunnella, miltä kuullostaa:"Olet mulle vain huvitusta, hetken mielikuvitusta.. (...etsin käsistäsi kuvitusta...(=tatuoitin).)

Ei avioero niin helppo asia ole. Mutta CH tuntuu olevan helpottunut kun isä ei enää täällä ole. Kaksi viimeistä kuukautta, sen takia piti erota. Sitä ennen monta vuotta ihan sopuisaa yhteiseloa. Ehkä tällaisia saa taas ajattelemaan se, että mies juuri soitti, ilmeisesti televisiouvantarkastaja oli käynyt, antaa television takaisin meille. Sitten meillä on taas kaksi televisiota.

Pakko tiskata astiat. Absoluuttinen pakko.