Ostin DNA-kaupasta datakaapelin, jolla yhdistää halpa Nokia 2690-puhelin tietokoneeseen. Tarkoituksena saada oma kuva nettiin. Kaapeli maksoi 12 €, mutta puhelin ei yhdisty tietokoneeseen. Vika ei ole kaapelissa vaan joko puhelimessa tai tietokoneessa. Silti aion palauttaa juuri kaapelin takaisin kauppaan. Toivottavasti ottavat. Samalla katsoin noita hieman parempia puhelimia, että näkisin puhelimesta HSL:n reittioppaan, jos on tarkoitus että syksyllä aloitan myös työnteon. Ilman reittiopasta en pääse työpaikalle, jossa on tarkoitus sijaistaa. Tämän työhön menoonkin toki neuvottelen oman hoitajani kanssa.

Tänä kesänä tapahtuneesta huolimatta uskon edelleen ihmisten välisen vuorovaikutuksen monikulttuuriseen mahdollisuuteen. Kaiken maalaiset ihmiset lyövät toisiaan, niin ulkomaalaiset kuin suomalaisetkin, siinä mies on oikeassa, mutta se ei riitä selitykseksi ja syyksi. Turha tällaisissa asioissa on kuitenkaan prosenttea laskea että joo, suomalaiset lyö vähemmän kuin jonkun muun maalaiset. Voi olla sosiologisesti mielenkiintoinen tutkimuksen paikka, mutta vaatii kyllä suuremman viitekehyksen kuin että minkä maalaiset ihmiset ovat sitten niitä "parhaimpia".

Ja uskontoon, elämäni perusjalkaan jota joskus tarkastelen kylmän objektiivisestí ja vähän kuin etäältä ja ajattelen, että ei kai minusta tule sellaista uskovaista kuin on "tyypillinen", hurskas ja pahan tuomitseva siten, että on kykenemätön itse itsessään sitä syntiä, joka ei elämän aikana häviä, mutta joka annetaan Jumalan edessä anteeksi, jotta Jumala voi vaikuttaa elämään. Siis tiedättehän, toisten ihmisten syntejä osoitteleva. Toki näen ympärilläni asioita, joita olen itsekin joskus tehnyt, mutta joita en enää nykyisessä elämässäni tahdo tehdä. Mutta silloinkaan en tuomitse niitä toisia ihmisiä. Toivoisin vain, että he tietäisivät vähän paremmastakin elämästä. Mutta silloinkaan ei mieleeni tule, että minun pitäisi mennä heille kertomaan Jeesuksesta. Tosin: minun Kristukseni osaa sanoa, kun hän ihmisen tapaa, että sinun kärsimyksesi, oi hyvä ihminen on ollut suurempi kuin omani. Sillä mitä on naulan jäljet käsissä, jos on ollut esim. narsistisen ihmisen piinaamana pitkän aikaa tilanteessa jossa tätä suhdetta ei voi katkaista. Oikeastaan ajattelen tällä kohtaa lähinnä äitiäni ja sitä miten yhteiskunta ei osannut 1970-luvulla auttaa perheväkivalta tilanteessa. Poliisi saattoi käydä, mutta sanoa, että niin - sellaisia me miehet ollaan. Minun Kristukseni kohtaa ihmisen ihmisenä eikä vaadi palvomaan häntä Jumalana. Toki ihmisen tulee tietää, että hän kohtaa Jumalan, mutta Kristuksen tarjoama Jumala on olemassa ihmistä varten. Kävin kotonani ja löysin kaapista vuoden 1999 Katekismuksen ja pidin siitä kovasti. Tarkastelen sitä varmaan myöhemmin, mutta juuri nyt se jäi vielä sinne kotiin, kun me pojan kanssa tulimme tänne turvakotiin. Kotiin pitäisi päästä ensi viikolla. Vihdoin.