Eilen äiini kysyi puhelimessa, että miten se oli - olinko ottanut edellisen päivän päivälääkkeen (ketipinor 200 mg) - kysyi vaikka edellisenä päivänä olin ehtinyt sanoa hänelle, että joo, kyllä olen. En todellakaan tiedä onko kyse alkavassta dementiasta vai mistä? Halusta kontrolloida elämääni vaikka sanoi kyllä, että te elätte siellä Kristianin kanssa ihan omaa elämäänne, se ei ole hänen. Mummoapua tarvitaan kyllä, mutta ei liikaa. Kuinka ollakaan muuten, eilen Liisa Ihmemaassa kirjaa lukiessa sinne ilmestyi jostain Pakistan. Liisa kai ajatteli laskeutuvansa SINNE eikä minnekään Australiaan, jonne hän minun muistikuvieni mukaan luulee ehkä menevänsä. [Se siitä - ja vaikenen ystävistäni. No jaa - Minna, joka on syntynyt samana päivänä kuin minä ja on yhdessä Ripan kanssa, joka piti paikkakunnalla sitä pubia, johon saattoi mennä kun ei KOSKAAN päässyt vierailulle kenenkään kotiin, lapsena toki. Ja CH:n lempinimeksi sanoin hänelle Kripa. Kristian/Kripa. CH ei oikein tästä nimestä tykännyt. Pitää näyttää hänelle joku hahmo Jaska Jokusesta. --- Minun pitää kertoa kotipalvelulle (olkoon se sen niminen, jos ei virallisesti ole), että tämä "Mess" - siivo ei johdu huonosa psyykkisestä tilastani vaan on opittu. Meillä siivottiin sotkut kerran tai kahdesti vuodessa. (ja se siitä).

Eilen oltiin synttäreillä siinä naapurissa josta soitettiin poliiisit kun oli pahoinpitely. Kiitin heitä. Siellä oli siistiä ja ihan lämmin tunnelma. Pieni tyttö, Joli muksahti portaat alas ja minä satuin näkemään sen, niin vein tytön suoraan sitten isänsä syliin. Myöhemmin illalla sama tyttö, Joli (jonka CH vei kesällä leikkipuiston vesialtaalle - jossa ONNEKSI ei ollut vettä!!) katseli puuta ja ihmetteli pihkaa. Kerroin, että se on pihkaa ja tämä on havupuu. Sitä ennen pojat leikkivät madolle. TAI siis he eivät "leikkineet" sitä vaan tutkivat. Ja minä kerroin, että madolla on tikapuuhermosta ja se syö multaa. Joli (vai Yoli - vähän kuin Star Trek..) puhui jotain Jennasta ja Jeminasta (Jemnina kuin kuin kaupungin nimi - ja ISLA on siis oikea nimi), mutta kaikesta puheesta en saanut selvää. Pitäisi ottaa lapset ja leikki kirja ja viedä se kirjahyllyn lähelle, että jos sen joskus saisi johonkin.

Olen alkanut aamulla heräämään hieman aikaisemmin. Nukun n. 7 h, kun ennen nukuin 9 h - ja silloin kun sain diagnoosin nukuin 13 h. Kerroin päiväkodissa että minulla on tämä VIREYSTILAN SÄÄTELYHÄIRIÖ. Jos tulee stressiä, niin unet menevät sekaisin (=nukkuminen, unia en muista nähneeni, mutta tämä päiväoleminen on ollut kuin yhtä unta...niin uskomatona...Kiitos Mirc) ja alan tehdä asioita, joita sitten myöhemmin kadun kun unet on taas normaalit. Tämä tuli puheeksi kun puhuttiin CH:n unirytmistä, että nyt ollaan päästy nukkumaan vasta n. klo 21. Kotityöt, Krisun oma halu olla valveilla. Mutta kyllä näistä selvitään. Ja samalla kerroin että omilla vanhemimlla oli yötyö (no isä lähinnä joi) (osasihan se olla myös pelote humalaisille ääliöille Grillin kupeessa(=vieressä)) -- ja kun ajatellaan (tämän voin kertoa keskiviikkona oireidenhallintakurssilla) - minä usein saatoin nukkua yössä vain n. 1-2 h koska olin niin peloissani, että mitä tapahtuu, ei kai äidille siellä grillillä tapahdu mitään (voin joskus lainata gradua, jonka eräs paikkakuntalainen teki  - GRILLITAPPELUISTA.) tai ettei äidille sitten kotona tapahdu mitään. Ja on toisia hyvin vastenmielisiä asioita, joita en kerro. Vähistä unista huolimatta, minä pärjäsin koulussa hyvin ja sain numeroista 8 - 10.

Nyt asetun sohvalle kuuntelemaan televisiota klassista musiikkia. Jos kertoisin minua "tarkkailevalla" (=mummo) taholle tai hoitajalleni (=tosi kiva) että suunnittelen uutta avioliittoa, niin tulisi "no, no" " eipä nyt vielä" "oletko ajatellut". Päiväkodissa lastenhoitaja kysyi, että onko minulla sydänsuruja. En voinut tietenkään sanoa hänelle, että ei koska minulla on jo parikin muuta miestä joita kaipailla. PÄIVÄ KERRALLAAN on kyllä hyvä neuvo. Mutta siis tämä "avioliittoa" on kyllä ihan höpö-höpö-juttua!!!! Johan tuolta Tammen hylkäyskirjeen alta luin edellistä avioliittopaperia. En kyllä jaksa miettiä mitä tein väärin tai mitä mies olisi voinut tehdä muuta, että avioliitto olisi kestänyt. Ihmettelen kanssanne vain niitä naisen vaatteita, jotka olivat roskiskatoksessa.Siinä vaiheessa kun miehelle tulee mieleen, että nainen on MUUTAKIN KUIN KOTITÖIDEN TEKIJÄ - hänen on turha enää luokseni haikailla. Se on ohi. Takavaloissa lukee:"ICA KHAN." Että on the road we are and the trip is Good. That´s all we care!!

Voin kertoa, että lapsuus oli helvetti, ja minulla on edelleen vaikeuksia rakastaa ketään. (Isador Duncan?  tuttu nimi?) CH:lle sanoin, että jos äiti tekee jotain pahaa niin hän voi tulla sanomaan sen äidille. Kas kun aina ei tiedä, miten lapsi mihinkin reagoi. Ja en tahdo, että hän sitten vasta aikuisena joutuu käsittelemään nämä asiat. CH on nimittäin meistä se tärkein. Yritin eilen löytää täältä Kurttila kirjaa (jossa Kurt päätyy ruotsalaisen hihhuliseurakunnan papiksi), mutta en löytänyt. Sitten ärisin. Voin kertoa, että se:"Kakkapää" lällätys kyllä kitketään pois. eikä kiinnitetä huomiota esim. South Parkiiin, siinähän on Kakka. ("Kakka, tupakka ja korttipakka" - sinä on rytmi). Tein vähän arveluttavia temppuja CH:n kanssa. Soitti se Victorkin meille eilen ja kysyi onko kaikki hyvin. Englanniksi tietenkin. Luin juuri silloin Raamattua, taisi olla Johanneksen kirja. Sanoin sen Victorillekin. CH on onnellinen "TYÖHUONEESTAAN". Laittoi sinne seinään kiinni Markukselta tulleen syntymäpäiväkutsussa olleen Spiderman-hahmon. Raamatussa oli MALKUS, se papin palvelija, jolta Simon Pietari sivalsi korvan pois. (Joh.).

Joskus sitä joutuu huutamaan:"Let me be" - eikä "let me be".