Laulaa "joku" (meni nimi ohi, niin en nähnyt) Music Televisionin musiikkimaratonissa, lyhyessä, koska ei niitä taida iltaisin enää tulla. Sitä paitsi iltapäivällä rauhoitan itseni jo Radio Rondolla. Niin, minä en kaiva vaatekaapin pohjalta esiin 80 - ja 90 - luvun suomirokkia. En muistlele vanhoja - no ehkä vain sen kerran kun se "Teurastamokyyhkyn" (omakustanne) kirjoittanut "runoilija" (seuraava pienkustantamon ja sitä seuraava toisen pienkustantamon julkaisema) tuli opiskelijasoluni huoneeseen ja juuri silloin soi Neljän Ruusun "mun tapani liikkua..." - ja mies oli nimeltään Tapani. Kyllä tuommoinen jää mieleen. No, se mies istui hetken paniikissa patjalla lattialla - ja voin kertoa, että hän oli todellakin epäsopiva mies minulle. Kunhan kokeilin. Mutta TÄMÄ ei ole Joensuu enää, TÄMÄ on HELSINKI. Ja rakastan ihmisvilinää, jossa saa tehdä vaikka mitä mielenkiintoisia havaintoja. Esimerkiksi Rastilan metroaseman toisessa hississä (siinä, joka aukeaa ulospäin) tuli tummatukkainen, ei suomalainen tyttö ja hänellä oli kaulassa tulevan entisen mieheni kuolleen koiran nimi - Lucky. Mutta tätä mieheni ei tule koskaan tietämään, sillä hän ei välitä oppia suomea.

Call My Name
Call the Fame of Jesus, I´m female... ("femmalle")
Je suis Iza - NO, ...

JA JÄLLEEN KERRAN SENSUURI LEIKKAA POIS KAIKEN SEN, JOKA TUO KASVOILLE HYMYN. Onneksi en ole kovinkaan masentunut ihminen, sitä ei kestäisi. Kaipa minä olisin ollut jopa onnellinen ihminen jos olisin saanut pitää ihmissuhteen ja olla mielenterveydenhoitaja.