"Lapsuuteni oli (osin) kurjaa / elämäni näin on hurjaa / rakkaudesta suunnittlen kirjaa....(jos kaikki päättyy, on muistot" (anteeksi: "KUN kaikki päättyy" :))

Kävin katsomassa Vuosaaren kesäteatteriesityksen, kun sen apulaisohjaajan tytär, joka muutoin asuu Engla

nnissa Kwesi - poikansa (ja varmaan aviomihen?) kanssa piti huolta CH:sta. Esityksen oli ohjannut Erkki Saarela ja tämä "räävitön klassikko" versio kirjasta (käsikirjitus Taina West) tempaisi mukaansa heti alkumetreillä. Ainoastaan yhden näyttelijän "vaeltavat silmät" hiukan häiritsivät. Entinen - tai siis eläkkeellä oleva Raatikon tanssija teki ihanan äännähdyken ja pyörähdyken lanteilla kun kuvasi tiukkapiposta Siveyden turvan johtohohmoa. Jo jossain kohtauksessa hänellä oli mitä ihanimmat ilmeet. Puheilmaisusta en tykännyt. Mennessä lippujonossa olin Eeva Litmasen ja Taina Westin välissä, eikä minun siis tarvinnut maksaa lippua, koska oli KUTSUVIERAS, koska olen "kesäteatterilainen". Ja musiikin oli tehnyt Wigwamin Pekka Rekku Reckhardt, tyylikkäästi mustissa. Esitys oli pienessä sirkusteltassa, jonne mahtui ehkä n. 50 henkeä katsomaan.

"Nuoruuteni oli hurjaa, suunnittelen lapsuudesat kirjaa" EI-EI-EI-EI-EI.

Kotipalvelu on käynnyt meillä, nyt meilä on siistiä. Pesin astiat. Helppohan nämä kotityöt on vihdoin saada kohdilleen. Sitä vain on tottunut siihen, että tulee kaaos eikä sille mahda mitään. Opittua avuttomuutta. Pitää vielä kysyä kotipalvelun ihmisiltä (toinen oli kiinnostunut gradustani, minun pitää JOSTAIN löytää se kansio, jossa graduseminaari on. Muuten on vähän paha tehdä mitään...) (ja tänään toimeentulotuki, pelkkä sairaspäiväraha ei riitä - varsinkin kun pitää lyhentää opintolainaa 500 € taas...)---niin, kysyä, että keneen otan yhteyttä jos vointini sitten huononee ja ollaan taas sekamelskassa ja kaaoksessa. (Meilä ei vielä ole sitä Timoteus-Jeesus-julistetta eikä luurankojulistetta). "Vointini" - se on taas varmaan sitä mielenterveyden-jargonia. "Vointini" huononi kun mies löi minua. Oireidenhallintaryhmä oli huolissaan sillä viimeisellä kerralla kun en ollut mukana, kun mielenterveyden ammattilaiset olivat sanoneet, että ei - en voi tulla, ja he sanoiva siksi, että jotkut olivat tilanteestani ahdistuneet. Ja he olivat sanoneet ryhmälle silloin 15.6.2011 että kaikki on hyvin - päivälla sanoneet klo 14 - 15.30 välisenä aikana. "Kaikki hyvin"? Kun se pahoinpitely tapahtuis sinä iltana. En huomauttanut tästä poliklinikan työntekijiöille, pelkkä sivuseikka. Kuten eism. se että Kelaan meni lausuntuo, jossa oli että olisin jo valmis lastentarhanopettaja, mitä en ole koskaan vastaanotolla väittänyt. Kaikki kääntyi hyvin, koska en hautonut kotiasioita yksin vaan minulla oli apua. Hoitajani Kati (XXX) soitti myös kerran vastaanotolla lastensuojelun sosiaaliviranomaiselle (mikä on ihan oikein - isälläni oli bipo kuin minulla ja tiedän, miten kamalaa se voi lapselle olla. Minulla tässä ei onneksi alkoholikuviota) ja sanoi, että että se kun sanoin, että Tony Dunderfeldtin kirja Ilon Psykologia voi miinua auttaa - SE OLI HÄNEN MIELESTÄÄN "ASIATONTA"??? Kirja jossa on, että mitä voi tehdä pahoille muistoille. Mutta sanotaan nyt kuitenkin, että vaikka minä marmatan tässä, niin hoitajani sanoi että minua tosi ihana hoitaa.

Sanotaan nyt näin, että jos joku veisi minut asumaan New Yorkiin, niin en koskaan jättäisi häntä. Sitä ennen minulla on monta kirjaa luettavana ja lapsi hoidettavana. "Toiselle Ica - toislle Ice  isn´t it nice?" :) Nyt päivärytmini on se, että aamulla herään ja katson uutisia ja niitä aamun ajannkohtaisia ennen kuin Kristian herää ja ennen kuin keiitän puuron. Päivällä kuuntelen joko Music Televisiona tai radiota. Iltapäivällä ennen CH:n hakemisa kuuntelen Rondo-radiota.

Rakastuminen olisi suunnaton riski Bipolle. On vain (?:)) kaksi kultaista sormusta lattialla näköjään nyt, eikä kumpikaan niistä ole mieheni antama. Ja jos palataan tarinan alkuun (äiitini ei missään nimessä halua hahmottaa elämäänsä tarinaksi, jostain syystä) niin sen miehen minä mieheksi sain joka kiinnosti minua kadulla. Miksei jotain yhtä hyvää olisi tulossa vielä eteen.

Kirjailijathan valehtelevat, ehkä jopa päivittäin? CH tahtoi Afrikkatyynyn yötyynykeen ja annoin luvan, kun siellä sisällä on sohvatyyny ja sohvalla se muuten on. UFF:lle jäi vielä toinen verho ja monta tyynynpäällistä, en ollut ahne. Roskisista löysin vanhan ehjän sählymainen - vihreä lapa ja sulkapallomailan. Onpa elämäni kurjaa kun minulla on vähän rahaa? Minulla on tietokone, maksan laskuni, keitän kahvia ja pyrin tekemään graduni. Se ei ala koko ajan uudestaan alusta, vaan pohjalla on jo tehty työ.

"I don´t drink vine, I am not devine" Anteeksi - kirkossa kyllä. Illalla eilen teatteriesitysen jälkeen (ei ollut edes kylmä) ostimme vielä yhden pizzan pubista, jossa myytiin myös alkoholia ja musiikki soi. Se oli aika tyhjä ja CH:kin oli hetken sisällä. Siellä istui pariskunta, joisa nainen oli Aasiasta ja nojasi miehen olkapäätä vasten. Sitten oli humalainen vanha nainen, joka katsoi CH:tä kyllä ystävällisen näköisenä ja tahtoi kahvia oluen jälkeen. Pizzaa syötiin (CH:n ekakerta) [RADIO GAGA, lauloi mielestäni Queenin Mercury] metroasemalla n. klo 21.40 ja kotona. Tulomatkalla löydettiin kukka metrosillalla, suojapussissa, ruukkukukka. Katsotaan saadaanko se kukoistamaan.