Menin hakemaan lasta päiväkodilta ja kastuin läpimäräksi koska omistamamme sateenvarjot olivat päiväkodilla lastenrattaissa. Suojelin uuden android-puhelimeni vettäpitävän laukkuni taskuun (1€/kirpputorilta). Kävin OP-pankissa Vuosaaressa avaamassa uuden tilin johon voin laittaa ruokarahat, niin pysyn perässä, että paljonko meillä syödään. Päivässä menee n. 6 €. Niin, gourmet-ruoilla en voi kehuskella tosiaankaan. Riisiä, fetajuustoa (halvinta Rainbown, joka ei ehkä ole fetaa, mutta maistuu siltä) ja katkarapuja, se on ihanaa! Alkuleipää, tulee syötyä kaikki, ei mene hukkaan kuten ehkä menisi jos ostaa toiseksi parasta Vaasan paloja. Piimää tekee joskus mieli. Rakettispagettia pitää ostaa lisää, ja joka aamu syö lapsi pikanallekaurapuuroa ehkä ruusunmarjalla tai mangolla. Soneran kausityöntekijä poika auttoi asentamaan puhelimeen eBuddyn, jolla saan messengerin suoraan puhelimeen. Se HSL:n reittiopas siis oli kaikkein tärkein - mutta tämä messenger....

Ostin K-citymarketista saniaisen hintaan 1,90 €, mutta se taisi jäädä päiväkodille, josta sen siis huomenna saanen takaisin, jos se jäi sisälle yhdessä CH:n pehmeän kilpikonnan ja Touhukoiran kanssa, joka oli lahja Arialta CH:lle. Jos sitä ei näy päiväkodilla, niin pitänee ostaa uusi. Sen verran halpa. Iso orkidea olisi ollut 8,95€, mutta jos en osaa hoitaa sitä oikein, niin eihän sitä kannata ostaa. Kestää kaksi tai kolme viikkoa ja sitten on kukat poissa. Ei kiitos. Mieluummin vaikka kaktus. Pöytiä pitäisi kyllä olla enemmän jos tänne puutarhaa suunnittelee. Sitruunaprojekti merkitsee sitä, että pitää ostaa multaa. Siis istuttaa sitruunan siemen multaan ja siitä se aika isoksi kasvaa. Äitini on kokeillu.

Jihuu! Oikean reiän korvispaikka on kuin onkin auki. Ja Birgitte Bijousta ostamani kolikonnäköiset korvikset, joissa ehkä jotain aasialaista tekstiä ovat molemmat tallessa. Huomenna -- jaa, ei huomenna,, koska kotipalevlun väki tulee (ei tässä ehkä 2 kk:tta tarvita, kun on alkukaaoksesta päästy eroon) huomenna. Ylihuomenna otan gradukirjat lattialle ja muistiinpanot ja graduseminaarin. Ja teen jotain. Muutenhan tässä on jo muutamassa viikossa päässyt syntymään päivärytmi, jossa ei energiat liika virtaile (=mania). Mutta olisi tuossa Kari Engqvistin kirja "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat", jota olisi kiva joskus lukea. KUOLEMA, siinäpä mieltäylentävä aihe.

Vakuutan, että muuta ei elämässäni ole  meneillän kuin mistä kirjoitan surkuttelen vain miten epäonnistunut oli matkani Helsinkiin vuonna 1998, kun olin lukenut VIESTINNÄN pääsykokeisiin. Tarinaan liittyy miespuolinen ihminen, mikä jo selittääkin paljon. Mutta näinhän minä myöhemmin samana vuonna Cia Kiiskien (Äitiyspakkaus) mutta onko siis kirja tehty vasta vuonna 2001? Luulin hänen olleen kirjailija jo silloin, mutta niin se muisti meitä heittelee. Tuona samana keväänä tuohon mainitsemaani mieshenkilöön liittyy se, kun luin jonkun Pepi Reinikaisen, jonka elämäntehtävänä Google-hakujen mukaan näyttää olevan MUISTELEMISESTA kertominen. Mieshenkilö jonka mukaan lähdin Pelle Miljoonan keikalta Trokarista Savonlinnasta (siellä toisessa paikassa keskustelin Popedan entisen roudarin herra X:n (en edes tiedä nimeä) kanssa) ja ovessa luki Reinikainen. Ihmettelin vain sitä. Näitä sattumia. Vaikka näiden vesikeikkojen (tai kahvia kanssa ja tanssimista) jälkeen menin sunnuntaiaamuisin Savonlinnan kirkkoon. Kavereita ei paljon ollut. Ja kellosormus katosi mystisesti opiskelijasolun huoneesta.Ihan takuulla opiskelin vaikka iltaisin saatoin kello 21 jälkeen kädyä Rock-cafeessa kahvilla. Onneksi on muistot. Valitettavasti psykologiiasta ei Joensuussa tullut kuin aineopinnot.

Cha-cha-chaata Pikku kakkosesta. Ja ulkona edelleen sataa. Verhot avaan ja suljen aamuin illoin. Kahvia voisin vielä keittää. Nami nami. Ugr´E-Yach. Ne olivat UGRI-runoja vuonna 1993. Tekivät muutaman jutun liikaa paikallislehteen, niin piti mennä avoimeen opiskelemaan viestintää sitten. TAIDETTA? Miksi? (tämä jatkuisi vielä loputtomiin, mutta jaan itseäni netin kautta vielä muillekin....)