Kutakuinkin noin sen sanoin Itäkeskuksessa marjanmyyjälle. Ainakaan se ei ollut, että mustikoita. Pensas mustikat ovat siis parempia kuin metsästä poimitut, sillä ne eivät tahraa sormia. CH ei näitä suostunut syömään. Hänelle maistuvat mummon marjat pakkasesta. Kun aikaa sitten (ehkä n. 4 kk sitten) sanoin CH:lle, että Raamatussa sanotaan että kunnioita isääsi ja äitiäsi niin CH sanoi, että hän ei kunnioita kuin Mummoa. Mainoa asenne tulevalle papille - ellei keksitä jotain vielä kivempaa sitten matkan varrella kun yhdessä kahdestaan (no onhan tämä tietokonekin seurana). Eräälle ihmiselle annan Jimi Hendrix-levyn, koska en siitä todellakaan pida - vaikka voisin kuunnella kyllä kappaleen "Manic depression" (syy miksi olen sairaslomalla). Mutta jos kuuntelen kappaleen yksin, voi käydä niin, että tahdonkin pitää levyn. Ja kuitenkin tämän yhden levyn antamalla saan vastalahjaksi (varmaan ilman sitäkin, mutta eroon Hendrixistä täytyy päästä, se oli vikaostos, ajattelin vain CH:n ihonväriä) afrikkalaista musiikkia. Varmaan juuri meille sopivaa, koska tämän ystäväni miesystävä on juuri samasta maasta kuin omani oli. Omani ei tahdo mennä enää omaan maahansa takaisin. Ystäväni miesystävä epäilee, että hän ei siitä maasta olisikaan. CH:n TYÖHUONEEN (huom., hän itse sen keksi, 5 v) seinällä on pikkuinen afrikkalainen naamio. Mies särki erään vihreän teatterinaamion Solvikinkadulla. Ja valokuvakehyksen, jossa CH:n pään ympärillä egyptiläisiä jumalia, Hietalahden kirpputorilta, jonne ystäväni kanssa tässä joskus ehkä menemme. Kumpikin tiedämme mitä on Bipo ja mitä on AA.

Itäkeskukseen tullessa näin ensimmäisenä nuoren naisen kerjäämässä. Hänellä oli Jeesuksen kuva ja pahvimuki. Mietin annanko rahaa, mutta minulla ei ehkä olisi olltu pieniä kolikoita. Kun olin maksanut pensasmustikat tuli luokseni nuorehko suomalainen nainen, joka pyysi että onko minulla 1,50 € antaa hänelle kun hänellä ei ole bussirahaa. Hänellä oli punainen punk-huivi tai islamin merkki. Sanoin, että ei ole varaa. Menin istumaan ja hetken ajateltuani näkisin sen nuoren naisen, joka oli sanonut minulle:"Hei Rouva" - ja sanoisin, että kyllä minä 50 snt voin pyytää, niin hänen e olisi seuraavalta tarvinnut pyytää niin paljon. Mutta nainen oli ja kadonnut. En enää koskaan näe häntä. Tai jos näen niin en muista, sillä tämähän on Helsinki. Mutta kummalle minun olisi pitänyt antaa rahaa? Minun 20 snt ei olisi kerjäläistä auttanut ollenkaan. Ei tässä maassa näin uskon.

Olin vähän aikaa hetken paniikissa kun joudun menemään ennen ryhmäterapiaa vielä oman hoitajani ja ryhmäterapian vetäjän kanssa keskustelemaan. "Vointini huonoi kun oli tapahtumia kotona". Minun näkökulmastani ainakin yksi ryhmäläinen joutui poistumaan koko terapiahuoneesta (minulla ON kirjahyllyssä Foundrinen (?) kirja Kuka olisi kiveä - skitsofreniasta...) kun kerroin mieheni väkivaltaisesta käytökseestä. Paniikissa siksi, että totuushan on, että jos teen (maniassa) asioita, jotka eivät "miellytä" muita niin minut voidaan lähettää MIELISAIRAALAAN tahdon vastaisesti. Voidaan sanoa, että olin minä mielisairaalassa hoitajaharjoittelijanakin tahdonvastaisesti. Tapasin sen naisen, joka joutui huoneesta lähtemään joku päivä Itäkeskuksen ostarilla. Juttelimme vähän. Hänellä oli ranskan käännöksiä. Kaikilla aina (myös puhelimessa olleella ystävälläni) liikaa töitä.

Minä, josta piti tulla näyttelijä ajattelen vain, että tältäkö se tuntuu kun "fall in Love". En vielä erota minä on tunne ja mikä mieliala. Pistin seinälle pikkuisen enkelikortin, samaa sarjaa kuin Miialle lähettämäni kortti - enkelinpierusta. Minulta ei juuri nyt puutu mitään. On ruokaa, on vaatteita kaapissa, CH:lla on leluja. On laulava ja tarinoita kertova lapsi, joka osti hänelle Liisa Ihmemaassa dvd.n jota hän kovasti tahtoi. Saako niitä rahalla kaupasta? Norjassa näyttelijänä toimiva serkkuni tulee käymään Suomessa - facebookissa oli että hänen Suomessa asuva ent. näyttämötaiteen läänintaiteilija sisarensa etsi heille asuntoa Helsingin keskustasta. Ehkä näen serkkujan, ehkä en. Suomessa asuva serkku (käynyt sen teatterikoulun Tanskassa) opettaa myös TEAK - avoimessa, näin ymmärsin. Viimeksi näin heitä ukkini hautajaisissa. Saman ukkini, jonka isäni toivoi päätyvän lähinnä helvettiin, koska hän oli hakannut heitä. Ja kai kohdellut mummo-Helliä huonosti. "Bundlen" suku ei kai ollut taiteellista, en tiedä. Ukin vaimo oli taiteellinen, kansakoulunopettajan vaimo. Tehtaanjohtjan tytär, Tuura (sama kuin on Uuno Turhapurossa).

Toinen IIltapäivälehdistä uutisoi tänään, että yliopiston dosentin mielesä Oi maamme Suomi laulu on vaarallinen lapsille. Toisessa, Iltalehdessä uutisoitiin paljonko Perussuomalaisilla on käytettävissä. Eräs toimittaja arveli, että häneltä menisi 3 kk päästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaa ts. ymmärtää millalinen se on.

Käyn kaupassa ja menen sitten psykiatrian poliklinikalle. En tiedä missä on nimineula, jossa oli minun nimeni ja MIELENTERVEYDENHOITAJAOPISKELIJA. Jos ihmissuhteeni siihen mieheen, jonka kanssa silloin seurustelin (2. harrastajateatteriohjaaja) olisi jatkunut, minä olisin valmistunut ja nyt ehkä töissä. ** Nyt pitäisi antaa miehelle se Jella Nancyn kirje (eiks nää afrikkalaiset naiset osaa hoitaa itse omia hommiaan vai mikä juttu tää on? ei omaa osoitetta? mihen vanhaan osoitteeseen?) ja minulla on tapaaminen klo 13 - sovittu tänään. Toinnen tapaaminen alkaa klo 14. En tiedä EIKÄ MINUN EDES TARVITSE TIETÄÄ!!! Ehdinkö toimittaa kirjeen sitä ennen hänelle. Kysyi vaan:"What´s your problem" - minä että appointment. EI TODELLAKAAN TARVITSE TULLA ENÄÄ VIEARASTA AFRIKKALAISTA POSTIA MINUN OSOITTEESEEN. Olen ärsyyntynyt. Varsinkin tuosta asenteesta, että minun pitäisi olla tavattavina vielä silloin kun hän haluaa.

 

Mutta kotonani olen onnellinen! En kaipaile sinne ketään vanhaa. Mies oli huolissaan siitä, että jos lastensuojelu vieä puuttuu "meidän" asiohin, jos lapsella ei ole naama pesty (sehän lähti siitä, että vaippa jäi vaihtamatta) - hän ei vielä tiedä, että tällä kertaa ajojahti kohdistuu häneen - EI SAA LÖYDÄ.

Eilen ei päästy saunaan, oli ilmainen lenkkisauan, CH ei tahtonut. Poltettiins suitsukkeita. Harmittaa se enkelilyhdyn rikkimeneminen kun se oli sitä varten ostettu että joskus vielä se onnellinen elämä alkaisi. Opiskellessa ei vielä ollut.