Kävimme CH:n kanssa kyläilemässä Käpylän suunnalla. Menomatkalla, kun tulin pihaan rupesin miettimään, että mihin meidän sitten pitää mennä takaisin kotiin - ja ajattelin vain meidän Joensuun kodin "karttaa". Silloin kun kaikki oli hyvin. Kun kotona odottamassa oli isä joka teki ruokaa, hoiti lapsen syötöt ja vaipat. Kaipasinko sitten takaisin? No ehkä en, koska CH:n kanssa on nyt paljon kivempi kuin silloin. Silloin minulla ei ollut muita aktiviteettja kuin käydä yliopistolla ja olla kotona, hiukan hämäräsää mentaalisessa mielentilassa. Ja iltiaisin kuuntelin Radio Deitä, kun etsin varmaa pohjaa elämälle. Sitä ennen olin jo joskus 90-luvun alussa ehtinyt ihmettelemään kun olin Immaneul-draamassa että uskooko tuo n. 2000 päinen yleisö (erään kerran 3000) että minä todella uskon tähän mitä sanon, kun olen tässä näyttelijänä. Talvella, ehkä -22C kylmässä, ulkona.

Minulla on nyt ollut projektina pitää asunto siisinä. Että ei ole paljoa muuta tehtävää kun se lattian moppaus kun kotiapu tulee. Toinen jää, toinen tulee tilalle. Ja tuo toinen (nimet eivät pysy mielessä, kasvot ja kädenpuristus kylläkin) oli kiinnostunut Alice Millerin kirjasta ja gradustani. Ja molemmat olemmet tenttineet Simone Beauvoirin kirjan Toinen sukupuoli. Osin sen silloin omaksi, ja varmaan olen lukenut sen aiemminkin. Kun yläasteella aloin tutustua kirjastossa muuhunkin kuin fiktiiviseen kaunokirjallisuuteen niin muistan etsineeni sieltä takaa nimiä, joiden kirjoja "pitäisi" lukea. Lukio meni sitten haaveessa päästä teatterikorkeakouluun ja ja sen ajatuksen kanssa kaksin ollen (muut tiesivät  tästä haaveesta näyttelijäksi, mutta eivät että mikä vitsi on Ruokolahdessa minulle - kun se sukunimi aina yleensä menee väärin) että FILOSOFIAN opisekelu voi olla todella hankalaa - ja että en varmaankaan pääse sisään. Siis että en pääse sisään vaikka olisin ahkerammin opiskellut.

Tällä tulevalla viikolla vihdoin pääsemme ystäväni Sarin (K., tunnen myös uutistenlukija Sarin - siis ehkä uutispäällikkö Sarin, koska annoin hänelle sosiologian muistiinpanoni, kun hän toistamiseen pyrki Tampereelle tiedotusoppiin. Uutispäällikkönä tv:ssä, ei paha ura :)) kanssa Ikeaan. Sitä on yritetty nyt jo kahden viikon ajan. Minulla on Helsingissä ihmisiä jotka tuntevat minut ja minä heidät. Joensuussa oli vain kaksi ihmistä jotka tunsin ja heistä tuli CH:n kummitätejä. Jos nyt vielä olisin siellä ja vasta aloittelemassa opintoja, olisin tietenkin menossa ylioppilaslehteen, että mitä voisin tehdä. Ylioppilasteatteriin en päässyt - ja sitten kun systeemi muuttui että ei ollut pääsykokeita niin en enää halunnut. Ja näiden kummieni lisäksi tunsin joukon juopottelevia "kirjailijoita". Siis he eitvät olleet saaneet kirjaa, mutta kuuluivat "kirjailijjayhdistykseen", josta minä sittemmin erosin.

Siivousprojektista: nyt meillä on kaksi musta-beige (Beige - Kreeta Onkelin kirja? Ja väittäisin, että Onkeli oli samana vuonna dramaturgian pääsykokeissa kuin minä. Jäi nimi mieleen: Onkeli/Enkeli....) mattoa. On olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Lapsilla on kivempi leikkiä niiden päällä. Suuren ja paksun ja painavan pyöreän valko-oranssimaton pistimme parvekkeelle ja mietimme kotipalvelun kanssa, mitä sille teemme. Se on niin hankala siivota, varsinkin kun ei ole pölynimuria. Ja ah kuinka ihanan  norsumallisen valkoisen suojaruukun kukalle minä ostin Fidan kirppikseltä. Ja jos joku epäilee, että tuhlaan kaikki rahani (kuten bipo voi tehdä) niin tuo ruukku maksoi 50 snt (on iso) ja kukka siihen 30 snt. Mukaan tarttui myös presidentti Lincoln ja pikkuisempi vartiotorni (---klikkaa tyhjää, joku uskontoryhmä) ja siinä Amerikan lippu. CH:lle sanin, että se presidentti on Linkon, koska en tiedä kuinka lausua sitä.

Minun täytyi ostaa uusi puhelin entisen kadonneen tilalle. Hiemompi. Onko siinä nyt anrdoid systeemi vai mikä - ainakin siinä on kosketusnäyttö ja saan siihen toimimaan yahoo-messengerin, jota käytän ja facebookin ja mitä muuta vielä. Ehkä sähköpostin? En kuitenkaan vielä, koska juuri nyt en pääse edes soittamaan sillä minnekään Ehkä juuri siksi, että kun puhelin katosi sen numero piti sulkea (on mahdollisuus että se on talossa, mutta soitto ei kyllä kuulunut, kun yritettiin hakea) - sain Experteiltä uuden numeron, mutta soittaa en voi. Siis uusi numero on kyllä sama kuin entinen. Enkä ymmärrä, että mitä asetuksia puhelimeen pitää laittaa, että laitteella pääsee internettiin. Mutta kaikki korjaantuu aikanaan kunhan käyn vain myymälässä pyytämässä apua puhelimen käyttöön. Jos eivät Expertit auta niin huomenna on Soneran "oma poika" auttamassa. Väittäisin että hänen sukujuurensa vievät Intiaan, ulkonäöstä päätellen.

Kyläpaikasta saatiin purkillinen leluja. Siellä oli mm. ihanat magneettikirjaimet jääkaapin oveen. Tehtiin joku meille täysin tuntematon sana keltaisista isoista ja pienistä kirjaimista. Kotipalvelun nainen kysyi minulta, että miten laskujen maksaminen sujuu - sujuu se, kun laskut on laitettu jääkaapin oveen. Eräs mies terapiaryhmästä (kognitiivista, ehkä) kertoi, että hänellä oli repullinen laskuja, joita hän vaan ei ole saanut maksetuksia. Tietokoneen käyttökin on tuntunut liian vaikealta. Masennuspuoleistahan se oli. Toinen ihminen puolestaan kertoi, että opettaa meditaatiota jossain. Sille kurssille minäkin menisin. Ainakin, että kiinnostaa.

Televisiosta tulee Mickey Mouse / Mikki Hiiri - dvd:ltä, ylimääräinen numero Liisa Ihmemaassa dvd:n jälkeen. Siis tuo DVD maksoi 16,95 €, mutta onneksi ei sitä ennen oltu ostettu K-citymarketista Peppi Pitkätossu-elokuva 14,95, muuten ei RAKASTA LIISAA oltaisi saatu. CH:n työhuoneessa (painotan sanaa työ, sillä se oli hänen oma keksimänsä) on suuri Me Naiset kassi täynnä Aku Ankka - lehtiä. Aku Ankka tuli minulle silloinkin kun oltiin muutettu yhteen asumaan miehen kanssa ja odotin lasta - olin raskaana (nythän "odotan lasta" vain tulevaksi jostain muualta kotiin) - ja mies meni käymään POLIISIN luona kun Vastaanottokeskukseen oli tullut poliisilta lappu, että tulla käymään (Pikkarainen ja joku toinen. Pikkarainen (en tiedä sukunimeä) oli se (anteeksi!!) vittumainen) (Rönkä-Lehtolainen-Remes ja muita ei tule mieleen..!!) [outoa, että tämä on minun elämääni, + ehkä tänään tuota filosofia kirjaa) koska poliisilla oli paperitöitä. MInulla taisi olla iltapäivävuoro töihin, koska olin uudessa kodissamme (siinä, johon ajattelin vielä kylämatkalta pääsevän, suuri olohuone, kivanmuotoinen makuuhuone, avointa kaikkii) ja luin juuri tullutta Aku Ankka lehteä (joten se oli keskiviikko, Kalevalanpäivän jälkeen ensimmäinen 2006) ja ajattelin että ei tässä mitään hätää. Ja olin miehelle vitsaillut, että poliisi varmaan sanoo hånelle, että hänen pitää suudella minua useammin, että he tulevat tarkistamaan hellyydenosoitukset... ja sitten tuli puhelu että ne aikovat viedä hänet takaisin Afrikkaan. --- tänään keskustelin messengerissä erään ihmisen kanssa - jälleen vain tarinasta jossa on america acirema. Mutta nyt jokin on nyt väärin, koska sen piti olla, että ci=f ja sanasta piti tulla africa -- acirica ei ei ei... no, mutta Acid-Rema nyt kuitenkin on suomalainen renttu, joka käyttää happoa - siis tuo Acid? Ei, ihan on outoa nyt eikä kannata jatkaa vaikka tykkäsin olla harjoittelijana narkomaanien klinikalla.

Jos minulla olisi varaa, hommaisin kaksoisleukani pois. Minulla ei ole varaa, eikä moinen toisi onnea. FILOSOFOIDAAN LASTEN KANSSA, Roger-Pol Droit, löytyisiköhän kirjastosta? Ja humps, Jukka Hankamäen kirjan kanteen: "DIALOGINEN FILOSOFIA" oli ilmestynyt kuva Kalevalasta tietenkin Gallen-Kallelan (jos jossain olisi Kalevala-kuvia, joita joku tuntematon uusi tekijä olisi tehnyt, niin toki menisin). Juuri tuo, jonka tulkintaa Levinasista en todellakaan "osta" eli hyväksy.