Äidilleni tärkeintä tuntuu olevan, että emme kävisi missään vaan olisimme kotona, että "emme väsyisi". Kun huomautin, että eikö se ole hyvä, jos me väsymme ulkona niin ei tule riehumista sisällä. Mummo myönteli. Onneksi on netti, jolla voi tutustua ihmisiin niin ei tarvitse valittaa, että ei koskaan pääse ulos. Ensimmäisen perheen syntymisen kannalta äitini oli hyvinkin auttavainen. Hän antoi omat vanhat sormuksensa vaikka lapsen isä oli vain vastaanottokeskuksesta tullut mies, joka aluksi väitti nimeään Bobbyksi. Sitten kun kertoi haluavansa avioliittoon kanssani hän näyttl liberialaisen ajokortin. Tämä tapahtui vuonna 2005.

Voiko lapselle kertoa satua:"Elipä kerran kaksi Khania (siis kania) ----" Taikapeili kaikki tyynni toimii, eikä tarvitse. Bruno Bettelheim: luettu, ei jaksa kritisoida, tuolla se jossain suuressa kirjakasassani on. Bergström: Lapsi viimeinen orjamme, sekin on omana. Vaan ihaninta on illalla käydä vuoteeseen (vaihdoimme lakanat Katjan kanssa) (ei Peackockin josta edellisessä puhuin) ja jatkaa niitä tarinoita joita CH on kuunnellut. Voin taata teille että ne ovat - no jos ei loistavia niin ainakin hyödyllisiä, sillä nukkumaan meno on takuulla kivempaa kun osaa odottaa seikkailuja maailman ääriin. Kas vain, koskapa on tuo "Amer" - nukke sanova, että "Amerikhaan"...Vai aikooko ilkeä äiti viedä sen pois jo ennen kuin tyttöpieni on sen lahjaksi valkoisessa paketissa saanut? Ei kai minun KOHTALONANI ole perustaa vierasmaalaisen ihmisen kanssa karkkikioskia - vanhemmilla oli grillikioski ja siis sellainen elämä tuttua ja opittavissaa - enkä väitä muuta : varmaan myös mielenkiintoistakin. Ei kukaan hullu tule Suomeen RAKKAUDEN TAKIA. Ei varsinkaan minunkaltaisen naisen takia, joka (varoitus) rakastaa vain lastaan.

Laukussani on ihana valkoinen Raamattu, mutta pidän todellisesta elämästä enemmän kuin siitä. Niilo Kärjen VIISAAT LAUSEET - antaa vieläkin eväitä (avioliiton loppuaikoina etsin voimaa siitä, että olisin hyvä ja kaunis vaimo. En ole kumpaakaan. Kohta en ole edes vaimo. Mutta tämä: " Rehelliset ihmiset ovat ne pehmeät tyynyt, joilla lurjukset makaavat ja lihovat." Nämä kaksi kirjaa ovat "onnentähteni. Lukisin Kirjaa "Katso minun pienehen", jossa varaston trukkikuski seurustelee Jumalaan uskovan kanssa. Erlend Loen kirjoissa - lastenkirjoissa on myös trukkikuski. Meillä kävi tänään "KOTIAVUN" ---minähän kirjoitin jo tästä? Siis kotiavun varmaankin lähihoitaja ja siivottiin yhdessä. 

pieni sisäinen dramaturgini säveltää minulle seireenien sävelmää, jossa lauletaan : "Ole-Khan" (olekhaan, siis ... lappilaisittain?) Ja koko tarina täytyy kirjoittaa päiväkirjaan, jotta myöhemmin näkee, mitkä olivat motiivit ja miksi. On sitten helpompi ymmärtää itseään. Ymmärtää surua, joka jokaisesta ihmissuhteesta syntyy - paitsi ÄITINÄ ollessa.

CH muuten kirjastossa osasi hakea kirjoja jo itse ja itse olin netissä muutama päivä sitten. Kun miehelle viimein tulee mieleen, että vaimo on muutakin kuin siisteyden tuoja niin on jo liian myöhäistä. Myös hoitajani kysyi, että onko sitten Victorilla ja Glorialla (Ghana) ollut suhde. Vastasin, että en tiedä, mutta joku tunnekokemus kuitenkin kun on naista pitänyt auttaa. Ne naisen vaatteet Victorin viimeisten tavaroiden joukosta vien Fidaan, jahka ehdin. Vähän pitää valittaa, että se kotipalvelun Katja oli samanlainen kuin Victor - pisti roskiin lapsen tavaroita ja leluja, sellaisia ihan pieniä. Olen pettynyt, mutta kiitollinen avusta.

Menen kirjoittamaan Facebookiin, että meillä luetaan Spidermania - tehän tiedättä sen Peten ammatin?