Olen muutaman päivän ajan kotonani ollut kuin lapsuuden kodissa, eksyneenä kaaokseen. (En jaksa etsiä mikä oli ehkä Kaaoksen jumaluus egyptiläisessä mytologiassa, vaikka minulla on kirjahyllyssäni maailman myyttien kirja - samanlainen jota katseltiin näyttämötyönlinjalla). Vanhemmat nukkuivat aina aamuisin, kun olivat olleet yön töissä grillissä. Tai isä juonut yön yli. Ja minä etsinyt hänelle hänt varten PIILOTETTUA pulloa. Rauha ja helpotus laskeutui taloon kun hän viimein sammui. Ai niin, mutta sehän on vain täysin suomalainen tapa - juoda, ihan saliittavaa?

Ratkaisin suitsukeongelman. Minulla on paljon suitsukkeita, mutta ei alustaa niille. ajattelin, että ehkä Intia-kaupasta saa sellaisen jollain parilla eurolla, mutta minulla olikin kirjahyllyn (puinen, ainoani) päällä Ortodoksisesta "sälä-kaupasta" ostettu enkelipäinen teline, johon on alunperin tarkoitus laittaa tuohuksia (niitähän ne ovat?). pistin aukkoihin sinitarraa (valkoista) ja siihen sitten kepin pystyyn. Vola! Ongelma RATKAISTU.

Pöydän päällä on kirpputorilta ostettu kello (tuskin olisin onnellisempi, jos voisin ostaa kauppani tavan tavaratalosta??) josta ei tosin sohvalle asti näe paljonko se on. Kellotaulussa on kuva Aadamista ja Jumalan sormesta. Seinälle laitoin CH:n päiväkodista saaman pahvilinja-auton, joka oli heidän juhlaesityksessään. Naapurin Aria (nimi muutettu) kävi meillä ja saivat taas hyppiä sängyssäni, koska se todella on likainen - ja kuulema jo syöpäläisiä täynnä, sanoi kotipalvelu ( :( ) Sitten annoin heille Kiwihedelmiä ja he söivät kaikki. Kaapissa on 5 rasiaa, koska ostin niitä 89 snt:n hintaan S-marketista.

Jos kertoisin kaiken lapsuuden kodistani, niin te sanoisitte, että se on ollut kauheaa ja hirveää. Me äitini kanssa sanomme, että me olemme jo helvetin nähneet, niin tuskin tuota enää tulee....aina pitää pitää varansa toki.

Illalla täytyy kertoa taas satu tai muutama CH:lle. Aivan ilmaisia kun ne itse keksin. Vai olisivatko kaupan tai kirjaston sadut parempia - taas? Pitää muistuttaa häntä, että kukaan toinen ei niitä satuja enää kuule (ehkä). Tänään on vuorossa varmaan "Prinsessa ilman nimeä". Ehkä sen prinsessa luo tulee suuri ja mahtava prinssi, joka viskaa rahoja prinsessan jalkojen juureen, mutta prinsessalla on paljaat jalat ja hän sanoo, että häntä ei voi ostaa orjaksi.

Asunnossa kuuluu voimakas kellon raksutus. Sen jälkeen kun olin vienyt CH:n päiväkotiin minä kävin kaupassa ja kotimatkalla alkoi vesisade. Olin ihan varma, että olin unohtanut avaimeni kotiin, koska en muistanut ottaneeni sitä pidikkeelsä, jossa se on, enkä myöskään tarkistanut että avain on laukussa, kun käytävää ovemme edessä oli naapurin Markus (Raamatussa Malkus - mikähän se on ollut kreikaksi tai latinaksi) ja hänen isosiskonsa (luulin ennen, että tyttö on sen toisen naisen sisar). Olin jo varma, että joudun tilaamaan huoltomiehet avaamaan oven, mutta onneksi tutkin laukkuni kokonaan ja avain olikin siellä. Kerroin äidilleni tilanteen ja hän yritti, että pitää tarkistaa avain ennen lähtöä mutta pidin pintani, että oli hyvä kun tarkistin koko laukun. Ehkä jonnekin pistän teipillä sen Agatha Christien.

KERROIN MESSENGERISSÄ ETTÄ POLITIIKKA JA UUTISET OVAT NE, JOTKA MINUA KIINNOSTAVAT,  harrastuksena.

CH:lla on oma maapallo-pallo omassa huoneessa. Siellä, missä isä nukkui ennen. Olen alkanut kuunnella discomusiikkia Music Televisionilta. ("We s in the sun, how much we had fun, now you are having the gun, I´m all done. No, I´m gone,) Katselen Image - lehteä sitten enemmän kirjastossa. Kiinnostaa ketkä kirjoittava sinne ja se etusivun otsikko RIKOS. Yliopistolla tentin kriminologiaa, varmaankin sosiologiaan. CH osaa jo rokata vähän. Antaa mennä koko keho vapaana vaan. Mutta tarinassa, jonka kerroin hänelle ÄITI tatoo että poika perustaa rock-bändin. Ja seinällä julisteen alla (en muista onko se tarinan pojan oman bändin juliste vai jonkun Rock-lehden juliste), siellä alla on Jeesuksen kuva. Hauskoja nämä tarinat, ei niitä kukaan julkaisisia, mutta todella hauska niitä on kertoa ja kehitellä. Ehkä oikeasti mukavampi kertoa tarinoita KRISTI:lle kuin olla jossain Markku Pääskysen kirjoittajaryhmässä, jonne en pääse, koska pitää pitäähuolta CH:sta.

Avioero tuli, Afrikan matka meni! Voin kyllä vannoa, että siinä vaiheessa kun mies tajuaa, että naisen arvo on muussakin kuin että hän hoitaa kotia, niin minä  "olen kaukana" ja minun perääni on turha huhuilla tai itkeä.Löydänköhän "Think Globally Act Locally" - paidan, joka oli minulla kun olin opiskelemassa OKL:ssä. Löysin kuitenkin kaapista jo toiset mustat suorat housut, joista tykkään.