youtu.be/mm62pMQNPAU

 

Puhumme takapenkin keskimmäisestä miehestä. Kun ystäväni näki hänet, hän rupesi tuumimaan, pitäisikö mennä egyptiläisen tanssin kurssille, jotta voisi "vietellä" itselleen arabimiehen.

Kävin tänään Malmin poliisilla kertomassa 15.6.2011 tapahtumasta. Kuulustelu. Tein yhden mokan: kun poliisi kysyi Chrisun ikää, sanoin 12 v., ja heti perään sätin itseäni, että mitä puhun: syntynyt 12. päivä, ikä 5 vuotta. Poliisi kiinnostui myös siitä, että isä käyttänyt väkivaltaa ja uhannut sillä. Lastensuojelun sosiaalivirkailija ei ollut vielä tehnyt ilmoitusta. Toivoisin jostain keskusteluapua, että päädytäänkö tässä yksinhuoltajuuteen vai yhteishuoltajuuteen. Lastenvalvojalle on aika syksyllä. Ensin olin tietenkin sitä mieltä, että yhteishuoltajuus, mutta nyt en ole enää niin varma.

Kävin Intia-kaupassa. Siellä oli kivaa kristillistä tavaraa. Ostanen kivan posterin, jossa Jeesus ristillä ja Maria samassa kuvassa. Makuuhuoneeseen ostaisin 35 € Buddhan-kasvot littanana tauluna ja kynttilälle telineen jossa pääkallo. Pitäähän ihmisellä kotona olla kuolemasymboliikkaa. Minulla on nyt ajatushypoteesi, että jokainen uskonto kasvattaa kannattajiaan olemaan pelkäämättä kuolemaa. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa, on niin paljon pieniä uskontoja, joista en tiedä mitään. Mutta suuret uskonnon? Jos en olisi kristitty olisin mitä luultavammin buddhalainen. Ehkä Zen-buddhalainen. Ajatusten kontrolloiminen, tietoisuuden hallitseminen kiehtoo. Uskonnollinen puoli eli nirvana vieroksuttaa, mutta uskon (näin vaikka en asiaa lähemmin tutki) että siinäkin on taustalla looginen väiteviidakko johon voisin hyvinkin uskoa. Vaikka outoa se toki on (muistaakseni), että haluttaisiinkin että elämää ei enää olisi.