Tämä elämä rämä oma (according to). --- hmmm. olin etsimässä muovikassista, jossa 90-luvulla ostamiani säilytän (90-luku, koska ei 80 -luvulla ollut cd-levyjä, ei ainakaan minulla oli Yötä korvalappustereoissa ja pilkkaajien kuoro. Dingo-hanska oli runkkauskäsine 9-luokalla, huuteli pankinjohtajan poika. Toi vialka huusi kivan opettajattaren poika. Asuu nyt USA:ssa ja hänen nimisensä serkkuni kuoli käsittääkseni auto-onnettomuudessa. Serkkuni veli - siis myös serkkuni ollut vankilassa, näin olen kuullut. Ja minä? En edes sitä lakipykälää tatuointina itseeni ota, tai lepakkoa. "Oletko sinä lesbo" "onko tuo sinun poikaystäväni" - niin erään kerran hän sanoi niin kun tulin discosta, limudiscosta ja joku sattui tulemaan samaan aikaan. Humalassa, en minä. Ja se eka kerta kun isä epäili minun olevan humalassa : olin ollut lohduttamassa kun eräs nainen, silloin tyttö pelkäsi että hänestä tulee samanlainen kuin Tarja Halosesta. Ja siis hänen sisarestaan, joka oli tuon niminen ja sairasti skitsofreniaa.

Sinbad merenkulkija äänikirja löytyi siis CD-pussista. Suurin osa CD-levyistä naarmuille. Jopa se Sex Pistols. Jep, yksi juhlituimmista ja minun ensimmäinen repliikkini hänelle olisi:"Sinun äitisi".... ouoa oli että juuri näitä veljeksiä ajattein, kun oman lausuntailtani aikana hyppäsin kuten oli pyydetty puun päälle ja vetäisin itseni Jeesus-ristiasentoon ja mitää nyt sitten lausuinkaan. Alkuun otin nauloja kun istuin kiikkutuolista. Mutta tuosta on jo aikaa melkein 20 vuotta.

Aviomies näki khanin kuvan - ja ihmetteli, kuka se on. Sanoin, että en tiedä. Khanin joka kaipaa minua samaan aikaan kuin minä kaipaan häntä. Etäällä. (etäällä täällä, keväällä täällä - ja mitä hänellä päällä). Monet sieltä minun koti- ja synnyinkaupungistani yrittivät lähteä pois. Minulle annettiin siellä hieman mainetta ja kunniaa - ajattelin, että käyn Usa:ssa ja tulen sitten päätoimittajaksi lehteen. Hullu ajatus, mutta TEAK oli juuri sanonut, että paskaa oli.

Outoa, CH on päiväkodissa. Sai mukaansa Teräsmies lehden ja Teräsmiehen jonka sai Sarilta. Hyvähän se oli se Vuoden Nuori Lausuja, mutta minä olin parempi kirjoittamaan. Miksi sitten en Orivedelle, vaan viestintää Haapavedelle (v.1993-94). Ei se kokonaan kurja lapsuus ollut. Niillä oli jopa aikaa minua kuunnella ja keskustella kanssani ja katsoa mitä kirjoja kirjastosta lainasin. Ja isäni suositteli Kurt Vonnegutia kun siirryin lastenosastolta (Narnian ja Hopeapuun parista) aikuisten hyllyillle. Ja se ihana vapaus ennen esityksiä. Täydellinen olemassaolon vapaus Bomban kesäteatterin lähellä. Kun ei ketään ollut olemassa. Ja se olemassaolemisen riemu kun oli suuren ihmislauman edessä 8 vuotiaana ja lavalla. "Minä olen tärkeä" - "minulla on tärkeä paikka tässä" - eikä kai kukaan tunkenut eteeni, tai jos olisi tunkenut niin ohjaaja (Liski) olisi ärähtänyt. Ja se ihana suomenkieli, sillä esitys oli Suomen kansan Kanteletar. Ja vielä mummon luona kun olin juuri oppinut kirjoittamaan, otin pienen vaaleanpunaisen kovakantisen vihkon mukaani ja kirjoitin siihen kauniita säkeitä joita muistin.

Tai kotona, tien toisella puolen kivellä ("Kuka lohduttaisi" etc) sai olla ja miettiä maailmaa, jota ei juuri siinä nähnyt, mutta arvasi sen olemassaolon, Lieksan tie jossain kaukana, sen verran lähellä, että autojen äänet kuuluivat. Tai sitten aikuisena huuliharpun kanssa kotona ikkuna auki ja se ainoa ajatus se mies, jota ei koskaan saanut - ja joka sanoi:"Kaikki tai ei mitään" - tarkoitti, että mene nyt ja valloita se maailma, kun sitä tahdoit. Lapsuutta ja nuoruutta siinä kaupungissa en lahjoittaisi pois. Sitä minä vaan rukoilen että jokainen jota olen rakastanut (puhutaan nyt vain miespuolisista ylpeistä, omanarvontuntoisista, omasta mielestään oikeassa olevista) kärsisi hirveitä rakkaudentuskia kiljuvan (jos niin) kuun alla ja kieriskelisi vielä tuskassa. Eivät voisi minua syyttää ylpeydestä, koska itse halusin heitä ensin. Olisin siis TÄYDELLISEN SYYTÖN. JA SANOISIVAT, että anteeksi Eija, tässä on sinulle minun soittimeni, soita sinä - minä en jaksa enää tuollle ja noille rakkauttani ja rakkaudesta soittaa (niinhän ne tekevät ja tässä tuli selväksi, että muusikoista puhutaan - minulla  vain "Mahtava muusiiko" avaimenperä lähti irti)  Kahvi kelpasi, ranskalaiset perunat ja mikä muu (että jos minulle tulee FYYSINEN VAUHTI, niin se on ihan kamalan nopeatempoinen juttu se: 3 luukkua, mausteet, ruoka ja rasva) [KUUNNELKAAHAN ISMO ALANGON BIISI, JOSSA LAULETAAN "paskaa, ihmisen paskaa ja samalla, elämä on työtä...."] - mutta minä en. Tai jossain kun olen ollut fyysisesti, läsnä on tullut kommenttia:"No, älähän nyt" - vrt. no älähä (ääni) nyt.

Vaihdoin haisevat revonsyötti kenkäni Joensuusta ostettuihin kirpputorikenkiin, jotka ovat kestäneet monta vuotta. Vihreät. Anteeksi, nyt pitää lopettaa kirjoittaminen ja alkaa elämään. CH on alkanut kertoa tarinoita kanssani.

- you must not love me.

- you´re innocent.

- I didn´t want it.

- I love you.

- I protect you.

- don´t take my love. My love is poison. I´ve been in prison.

- Watch