Ei kannata huolestua, minä kyllä muistan mitä olen: vanha lihava nainen, jolla on ollut suuria suunnitelmia nuorena. Enkä turhaan muistele ja odota, että ystäväni tahtoisivat tulla luokseni. Ja kotonani käy siivouspalvelu, koska sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Siitä on teoria, ehkä hyväkin - mutta minä opin tuntemaan sairauteni paremmin.

Lapsuudesta voin puhua aina toisten ihmisten kanssa. Osaa kuunnella. En kuvittele häitä, en hautajaisia sukulaisten kanssa. Kuvittelen tilanteita, joista voisi kirjoittaa ja jotka avaavat maailmaa. Sofi Oksasesta tykkään (julkisuuden perusteella) (vaikkei Puhdistus kirja Super-loistava ollutkaan) ja Parnassolehdestä. Ja loppujen lopuksi oma gradu on ollut pikkujuttu, vaikka siihen aikaa on palanutkin. Onneksi sentään eräässä paikassa olen tavannut ihmisiä, jotka jäävät mieleeni elämäni loppuun asti. Ihmisiä, joilla on lukittuja ovia, ehkä pimeitä salaisuuksia.

Sadut ja tarinat helpottavat. Ne ovat psykologisia kuvia. Ehkä jos minäkin pääsisin päiväkotiin töihin - jos osaisin. Siellä oli mukava nainen ja juotiin kahvia - suurempikokoinen kuin minä. Mutta tehnyt opiskeluhommat sen jälkeen kun lapset nukkumassa. Minä en voi. Siellä sanomaledessä minä istuin tyhjän ikkunan edessä, toisessa kerroksessa. Edellisenä vuonna ne olivat tehneet minusta kaksi lehtijuttua. Sitten menin opiskelemaan viestinnän approbaturia. Koska... niin: julkisuus, pienessä mittakaavassaa. Kello on 19:07 ja minua huolestuttaa saammeko siivottua, CH ei tahdo (musta CH on huolissaan, että onko meidän posterimme Jeesus SUOMALAINEN JEESUS) katsoa Anastaisiaa. Ehkä siivoamme sohvan pölynimurilla. Omituinen ongelma. On tilanne, että ISÄ ON RAISKANNUT TYTTÄRENSÄ - ja tytär on ajatellut vain että jos ei muuta niin Jeesus tämän näkee. Sama Jeesus sanoo viimeisellä tuomiolla, että jos uskot minuun sinä "pelastut"? Pelastut miltä? Tuomiolta? (en ole Raamattuani tarpeeksi lukenut, en tiedä mitä siellä sanotaan).

Miksipä ei : BRAINWASHING. Ja Manipulation