Synnytyssairaalassa tosiaan minulla oli yhtäkkinen tarve synnytyksen ja lapsen saamisen jälkeen puhu ihmisille - keittiön henkilökunnalle ja siivoojalle, jostain. Ehkä muistelin mielessäni sitä kun mielisairaalassa vanhusten osastolla - jossain - harjoittelussa ruoanannon aikaan putosi tarjotin kädestä. Järkyttävää, että ihminen voi muuttua iloiseksi ja ärtyneeksi synnytyksen jälkeen, eikö? Oli tarve kirjoittaa, kirjoittaa sanoja, joista joku tekisi musiikkia. Kirjoittaa runo, jossa lapsi on kuin Mustanaamion silmien alla. Ja kätilö suurin piirtein haukkui kun olin suihkussa kun olin 100 kg, että tulee pahaa jälkeä, jos sinne pyörryn, iso tehtävä kantaa pois. Sitten makasin yöllä valveilla, osaamatta kunnolla imettää lastani, koska rintani ovat kuin suuret valaat ja lapsi imi siihen toisen nännin. Yksi kätilö neuvoi yhtä ja toinen kätilö neuvoi toista. Puhelimeen jouduin huutamaan, että perun Meidän perhe-lehden tilauksen, koska lapsi otettiin minulta pois. Yksi kätilö oli mukava: hän sanoi minulle että nyt syntyi FILOSOFI. En sitten tiedä, tiesikö hän minun olevan filosofian opiskelija. Se toinen kätilö puhui käytävällä työajalla puhelimeen kotiasioita, lapset ilmeisesti yksin kotona. Yöllä makasin valveilla ja kuulin ikäänkuin vaimean musiikin, että sanoja pitäisi tehdä (sen kai jo kerroinkin). Ylilääkäri sanoi, että saattoi siellä ollakin radio jossain auki. Sen voisi tarkistaa, että soittavatko ne radiota siellä sen osaston käytävällä. Jos eivät soita, olin psykoosissa, jos soittavat en ollut. Yllätys oli se, että potilaalta ei kysytä, että menetkö sinä hoitoon vai pakotammeko me sinut.

Nice to be at (y)our home - what shall we do here.

Keväällä 2010 rock-henkinen hoitajani antoi minulle uudestaan xyprexat - joiden ansiosta olen 20 kg painavampi kuin synnytyssairaalassa. Olin niin kauheita silloin tehnyt, että katsellut erään julkisuuden henkilön kuvaa netissä ja mantrannut, että tämä nainen on sen henkilön entinen aviovaimo pian. Nyt faceook-ystäväni asuu tuon henkilön naapurissa, joten olen heidän "lähipiirissään" - tai mahdollisesti olen. MUTTA MINULLA ON NYT MOZBACH.

Mikä sen aviomiehen muutti, että NICE TO BEAT YOU AT HOME. Ne ovat varmaan hirveän hauskaa seuraa ne kotinsa hyvin huolehtivat naiset.

CH:lla on rokkikitara, mutta ei se siitä välitä. Sen sadussa se teini-iän murrosikäinen elää perheessä, jossa äiti haluaa, että lapse perustaa rokkibändin - ja poika piilottaa Jeesuksen kuvan rokkijulisteen kuvan alle. CH ei "tule koskaan uskoon" - hän on aina uskonut. Meillä tuoksuu kotona kukkapenkistä Käpylästä tuodut kukat. CH leikkii ihmemaa leikkiä. Rakkaus on vaikea laji, ei siihen ihmiset pysty.

Menen leikkimään. -Iza-