Tein puhelinsoiton äidilleni, jossa koetin vakuutaa, että ihan normaalia arkipäivän elämää CH:n kanssa vietetään. Puhelu sisälsi "vakuutuslaulun" siitä että kahvikatastrori oli tapahtunut keittiössä - unohdin laittaa kahvipannun laittaa kahvinkeittimen alle (minullehan tällaista vahinkoa ei anneta anteeksi kuten normaalille merkille - se on heti merkki maniasta (hypo on, mutta ei paha), CH oli pissannut oman huoneensa lattialle - mistä se lätäkkö muuten olisi tullut? Kalajääkuutioastiastako? Se oli tyhjä ja keittiössä (ostin ikeasta - huom. Kala - Kristus) Lääkkeet otin aamulla taas. Olin ottaa vahingossa ilta-annoksen, 3 x 200 mg, mutta huomasin virheeni ennen kuin pilleriä laitoin suuhuni. Voi hoitaja jos tietäisi, että jos oli edellinen elämäntilanne vaikea, niin on seuraavakin. Edellisessä palaverissa hänellä ei ollut siihen "mielialakaavion" - (käyrä kuvannee vireystilaa - ei kahta mielialan ääripäätä) - taakse esittää elämänkulkua niitä tärkeitä asioita joita olen tehnyt tai mitä minulle on tapahtunut. ("Kuu, Kristus" - ja siitä eteenpäin en tahdo muistaa, kun isä kuristi äitiä) Äidilläni ei ole mitään sanomista enää niihin päätöksiin, jota elämässäni teen. Avioliiton Victorin kanssa hän hyväksyi, ei sanonut mitään siihen, että olin raskaana, antoi jopa sormukset kun oltiin niin köyhiä - niin, Victo EI antanut minulle sormuksia vaan riiteli kanssani siitä, että hän ei voi nyt tietää MILLOIN minä hänen kanssaan avioliittoon astun. Hänen oma sormuksensa hänen sanojensa mukaan varastettiin Metsälän vastaanottokeskuksessa. Äitini repliikki aina on, jos halutaan (haluan, on vain yksi lapsi meidän perheessä - jaa noniin, taisi se isäkin olla lapsi äidilleni) että ei niitä vanhoja asioita nyt enää. Vaikka kyse olisi n. 2 kk sitten minulle tahaphtuneesta. "Kiellä lapsuutesi, sinulla on tämä sairaus" - tämä se viesti minun mielestäni tuntuu olevan. Isälleni en pääse kertomaan, että minulla oli pahempi lapsuus kuin sinulla. Tai sitten taivaassa katsotaan, että kuinka on. Vaikka isäni sanoo olevansa agnostikko Minulla on nyt 40 vuotiaana niin vahvat muistikuvat mennestä. Aiemmin olleesta. Filopsykologiaa: se mikä on ollut voi olla myös nyt.Sitten on tuo "isopyörä" vertaus, että ajattelee liikaa. Siis se on mielestäni totta, että kaksisuuntainen on joskus fiksu ja nopeampi kuin muut (esim. lastenvalvojalla) - mutta täytyy tiedostaa tämä ja ottaa huomioon, että ei ala "kiukutella" ei "ärsyyntyä" heille sitten ollenkaan. Ja toki muistaa että ne hyvät asiat joita on tullut ajateltua tai tehtyä, eivät välttämättä olekaan loppujen lopuksi niin hyviä. Aina on jossain joku joka on vielä parempi. Kunhan tämän oman elämänsä saisi järjestykseen.

Pedofiili? Edes Autzswicht (miten kirjoitettaneen) ei ole tarpeeksi kamala paikka heille. Kyllähän tuo poikakin jo minua ajattelee. Kysyi yhtenä päivänä, että äiti, onko sinulla hyvä olla. No äsken oli ihan kamalaa, kun tapahtui se kahvikaaos keittiössä. Milloin senkin saa siivottua. Ja kirjaston kirjat täytyy uusia, ovat varmaan myöhässä. Ongelma on se, että minä muistan lapsuudestani kaiken, aivan kaiken.Minä olin tavallinen ja normaali aina siihen asti kun tulin teini-ikään perheeni ei ollut normaali. Se oli perhe Helvetistä. Käsittääkseni minä olin kiltti ja tottelevainen - ja kävin isän harrastuksissa mukana. He olivat tavannet uuden vuoden aattona 1969 Mikonniemellä. Jännitystä minä tähän elämään kaipaan. Se alkoi siitä kun se Mohammad - Crazy-Mohammad sanoi, että kuultuaan minun KAUNIIN ääneni, hän meni moskeijaan että näkisi minut. Edelleenkään se välimatka ei tästä tapauksesta yhtään vähemmän todellista. Soitan naapurin pojalle ja se menee sitten kirkkoon - so what? miksi se, että joku arabimaassa menee jonnekin olisi vähemmän merkityksellistä. Luin koraania yhden lauseen verran. En ymmärtänyt siitä mitään - englanninkielinen, siis sanat ymmärsin mutta en lausetta.

Ehkä jos häät tulevat, minä kutsun sinne ne kaksi ihmistä, jotka olivat auttamassa avioerossa. Ennen sitä tulen kuulemaan monen monen ihmiset epäilyt ja "toppuuttelut". Liian monta aukkoa täyettävänä ei voi olla onnellinen. Krokotiilejä televisiossa. Muutaman hyvän hetken muistan sieltä entisestä kodista (CH katsoi leijonia) - mutta ei äitini niitäkään tahdo minun muistavan. Tänään tapahtui jo "ensimmäinen irtiotto" - en soittanut äidilleni valittaakseni kuin on kaikki kaaoksessa (pissa + kahvi) vaan otin sen harjan ja rikkalapion ja otin roskia pois lattialta - puuttuu vain käytännön kyvyt tähän, koska olisin sen jälkeen tahtonut pestä eteisin tahmaisen lattian. Lisäksi pistin pyykit koneeseen - lakanat. "THE LAST WORD COMES FROM ME - I DON´T OBEY ANY RULES!" Ulkopuolisesta voi näyttä (no ei todellakaan!!! kunhan vaan sanon) että lapseni on vallaton ja minä olen vallaton. KAKKOSSANAN MERKITYS MYÖS 1) powerless, 2) doing something wild.

Minä - minulla on edelleen molemmat Khanit mukana. Voisin sirpistellä (en tiedä mitä on) silmiäni, että ei kai siellä Raamatussa kielletty kahta miestä pitämästä. Minun mielestäni BachmadaOzin pitäisi etsiä syyllistä, että tiesin tämän sanan "lund" (taas tuli LURD, joka on puolue ollut edellisen aviomiehen kotimaassa Liberiassa) - sanan. Monisteet? Joku kertonut minulle? Ehkä hän ei välitä. (I DONT THINK HE CARES. valita = choose) Tarkoitan että hän ei ota joitain asioita huomioon, sen uskon, että hän --- loves, jos niin sano. VAIN TODELLINEN RIKOLLINEN VOI SANOA OIKEALLA ÄÄNENPAINOLLA - EHKÄ HÄN EI VÄLITÄ - ja minä en ole sellainen. Normaalistihan tuolla tarkoitetaan ensimmäiseksi, että hänellä ei ole tunteita minua kohtaan (Narmia) - mutta tässä tilanteessa sillä tarkoitetaan, että olen tehnyt jotain ja hän ei välitä siitä, mitä olen tehnyt. [Kyllä tekisi mieli juosta puhelimen kanssa kertomaan tämä oivallus äidilleni - mutta hän ei välitä]

Minä uskon tähän kieleen, minä uskon että meidän pitää tutkia sitä, sitten tiedämme. Kielessä on määrätty mitä me saamme tehdä. Aikuiset ja vanhemmat ovat vain välittäjiä - no ehkä enemmän, kun siirtävät oikeissa tilanteissa ne. - vastaus on siis Wittgenstein. ( joko voisin keittää kahvia? voisin sitten joskus toiste siivota sen sotkun pois. Ahdistaa kun ajattelee, että naapurissa on siistiä ja sievää - oltiin siellä silloin synttäreillä, Markuksen kotoan. Siistiä oli. Käytiin perjantaina ovella CH:n kanssa, jos Markus leikkisi hänen kanssaan. Oven avasi todennäköisesti ihan kiltti skinhead jolla oli Suomi-leijona kaulassa, ja se oli humalassa. Ei mikään paha setä, vaikutti pikemminkin siltä, että pelkäisi meitä. Mitä lie. Mutta siellä on siistiä, sen tiedän. Ymmärrethän "yskäni"? Elämässäni kävi nyt ( JA saada sana "Be allowed" "You get") niin, että afrikkalainen mies sulki minut KOKONAAN oma KULTTUURINSA ulkopuolelle. Ei sanoja, ei tapoja ei mitään. Minä vain lainaisn hänelle tietokonetta ja hän etsi tietoa Sharia-laista ja muuta. Nyt avutuu uusi kulttuuri, toinen kulttuuri. Ihan vain siitä kun ....

- tässä välissä aviomieheni Victor soitti ja ehdotti tapaamista. En ota häntä käymään nyt kotiini koska OLEN VÄSYNYT SIIHEN ETTÄ HÄN HAUKKUU MINUA LIKAISEKSI, koska likaistahan täällä on. Seuraava askel on, että alan haukkua poikaani, koska hän sotkee - mutta sitä ei otettu. Liukaskeltiin kyllä, mutta.

eli: (runo) YOU KNOW MY NAME, NOW I AM ON THE GAME, NO SHAME, NO SHINE - OH MINE, U DIVENE.---olen inhottava: DEV...aha, virhe!

Onpa pimeää 1) on vasta 11 kello päivällä 2) kenet luokseen hän nimeää - ja maine jää - hyvin pärjää - hyvin parjaa - katselee karjaa - salaa lukee hän kirjaa.

Mitä teinkään? pistin facebook-viestin että minua häiritsee mielikuva suomalaisesa Mimosta kun ajattelen uutta rakastani kaukana täältä. Yhteiselle ystävällemme. Voi voi, voi minulla näitä haaveita olla, mutta loppuviimessä on vain yksi asia : työ. (===???>>> tämä nyt viimeistään on äitina ajautus, en tiedä onko oikea)