Äitini piti minulle saarnan, kun minua rupesi huimaamaan istuessani sohvalla ja katsoessani Ibi Loven - Idols-hörhön nettisivulla ollutta youtubelinkkikuvaa. Syömisestä oli kyse. Kotona - täällä Helkkarissa (=Helsinki) mietin jotain kun siivoilin, sitä miten mies kyllä korosti mitenp paljon hän siivoamisen suhteen teki ja minä perästä huomasin mitä hän ei ollut tehnyt (tahrat, ikkunat). Ei hänellekään tullut mieleen kysyä, että oletko sinä rakas väsynyt, ei tuli vaan "saarna" että olet laiska, likainen ja mitä vielä -se pahin: Nainen. Eihän sitä ihminen voi olla väsynyt ennen kuin juoksee sadan metrin maratonin. Fyysinen väsymys se vasta väsymystä on. VITTU! Kaksisuuntainen tietää kyllä mtä HENKINEN VÄSYMYS (ei tälllä kohtaa vielä "hengellinen väsymys" on) Kun joudut 5 sekuntia odottamaan sanaa, että se tulee mieleen. Ei se noloa ole, siihen tottuu. Kun joudut kontrolloimaan suuttumustasi ja vihaasi, koska SINÄ OLET SE SYYLLINEN SILLOIN, KOSKA SINULLA JUURI SAATTAA OLLA SE MANIA ja jälkikäteen kadut mitä olet tehnyt, koska mielialapäiväkirjan vaiheiden + 2 ja + 3 väliin menee ohut viiva jossa menetetään elmänhallinta ja tehdään asioita, joita ei jakseta toteuttaa loppuun (oma ajatukseni).  Ei, kun FYYSINEN TYÖ on se jota arvostetaan - toki kyllä muutakin, mutta tältä tuntuu.

Eikä kuule aviomieheni koskaan Värttinän laulua Ilmatar-levyltä:"Laiska luotu laulamaan, oikopolvi..." ei kuule, koska raha oli hänelle niin tärkeää, että ei olisi tahtonut antaa sitä vuokraan. glorialle kyllä lainaan. Ja CH:lle valehteli, että hänellä on ihan hirveät määrät rahaa, kun Ch oli menossa kioskille. Minä olen opettanut pojalle rahan arvoa. Työkasvatuksen opinnoista tuli 3 - asteikolla 1-3. vähän sosiologiaa ja filosofiaa ennen niiden yliopisto-opintoja.

Minua hävettää. Olen niin lihava, että näytän naiselta, joka on raskaan. 115 kg.MIten sisäelimeni tästä kärsivätkään. Ja niveleni. CH:lle olen opettanut liikunnan merkitystä, että on hyvä liikkua. Kyllä minäkin tykkään välillä liikkua. Kaikki on kiinni aivoistani. Mutta näiden päivien aikana kyllä tiedostaa, että mitä sairastaa - tai "sairastaa" - nyt oireilee, se on opetettu tunnistamaan.

Äitini kehoituksesta en ostanut Gigantista tehosekoitinta 19,90€. Miksi minä hänen annan ohjailla elämääni? Eräälle ystävälliselle ihmiselle olin jo tunnustaa lapsuuteni pahimman ja sairammain salaisuuden. Se liittyy erään Niittykukan (kirjahyllyssä) Mallivanki kirjaan, jossa kerrotaan miten vangit tyhjensivät oma sankonsa kuritushuoneella. Avunpyyntö pitäisi kuulla jo kuiskauksesta.En minä avioeroa suunnitellut. Kyllähän minä koko ajan tiesin että se on tulossa - ja jo ennen CH:n syntymää ajattelin, että tästä miehestä tahtoisin eroon. Mutta kenestäpä miehestä en ajattelisi niin?

...soitin äidilleni, joku asia minulla oli - jatkosaarna seurasi, kysyi olenko syönyt ja puhelun aikana otin omenan, kun muistin sellaisen jääkaapissa olevan. Ne oli ostettu CH:lkeria mitannut ainakaan vuoteen - miten? Helvetti valloillaan, kriisi ja muutokset). Siis äitini ystävänä al-anon touhuissa (alkoholistien läheiset - voi teitä, jotka olette normijuojia ja kohtuukäyttäjiä) oli kaupungin toimittaja, jolla oli kai myös paniikkihäiriö. Luottoystävä. Mutta miten tulla toimeen sellaisen ihmisen kanssa jonka mielestä TULEVAISUUTTA EI TARVITSE SUUNNITELLA? (=äiitini) Lieventävänä asianhaarana on pakko sanoa, että hän tottui maanisdepressiivisen isäni kanssa siihen, että ensin suunniteltiin ja hehkuteltin, mutta ikinä ei saatu tehtyä loppuu. Paitsi se Grilli. Maalauksia. Teatterijutut. Lehtijutut. Pakkohan sen miehen päähän on sankarinkehä nostaa : kuritushuonevangista (ennen syntymääni) - niin, kaikeksi tuoksi

Vaikuttaa siltä, että minulla ei nyt tässä elämässä muuta ole kuin tämä kaksisuuntaisuus (siis MIELIALAT eivät mene kahteen suuntaan, eiväthän?) ja ätini ja poikani. Ja se gradu, josta joku lukija jo hieman närkästyi, että edelleenkö. Kyllä, edelleen, niin kauan se on valmis.

 

CH valittaa silmää ja sanoo, että hän tarvitsee silmäslt. On maailmassa niin paljon ihmisiä, joita EI KANNATA ruveta auttamaan. Sosiologia ja sosionomia (mitä se on?) Krishnaelokuvaa emme vielä ole katsoneet. Pikkuine Buddha (Guddha) on jossain. Kirjoitin kerran novellin, jossa seurustelevan parin nainen kirjoitti runoja ja säilytti niitä Buddha-patsaan alla. Olen minä äiti sanon pojalle, että ELÄ VARO. aina saa ihmetellä, että onko se pikun kanssa vai ilman. Yleensä ilman, joskus kanssa. Tuo "elä" meidän entisten pohjois-karjalaisten tapa. Tittelituure, pitää lukea.