BANGALORE - TEETÄ
Sä keität mulle teen;
mä tuon sulle kuun säteen:
Jos katsot mun käteen;
sä näet siellä arven;
Otan kiinni poron-sarven.

(Poro viittaa vanhempieni yritykseen)

näinhän se on:

Yritän ymmärtää kauneutta, mutta jos en onnistu on siellä vain lapsuuden kauhettua. Mutta...

Jos yrittää ymmärtää, on mentävä pelkojensa läpi (mitä tyttö näki, ikäki) - jos yrittää ymmärtää miksi kauneus tuo hyvän olon, on vähän väärillä jäljillä. Joillekin ihmisille pahat asiat tuovat hyvän olon. (Voisimme aloittaa päihteistä, mutta...) Mitä tapahtuu maailmassa, koko ajan, silloinin kun tv on kiinni ja uutiset ohi. CH:lle tein varsin selväksi sen, että se mitä uutisissa tulee, on paljon tärkeämpää kuin me kaksi. Ei hänen tarvitse katsoa, mutta minä katson. Muuten minä tulen hulluksi (vaikka te jo tiedätte, että olen). Että yksi ainoa hetki voi muuttaa ihmisen elämän. "Minä olen..."  Ei pitäisi pelätä sellaista, mikä on vierasta ja tuntematonta. Ei se ehkä ota haltuunsa ja vangitse, pakota muuttumaan kaltaisekseen. "Jumalan kaltainen" - tietää hyvän ja pahan? Ei, käärme oli oikeassa, ihminen pystyy luomaan kuten Jumala. Miljoona ihmistä maailmalla odottaa, mitä tulee tapahtumaan. En minä kotonani istu odottamassa yhtä ihmistä luokseni. Se on ihme. Ihmiset tarvitsevat toivoa, epätoivon keskellä valonsäteen, mitä voisi olla, minkä vuoksi pitäisi (henkisesti) rakentaa. Ja sitten : itse te olette omat (yhteiskunnalliset) ongelmanne rakentaneet miksi teitä pitäisi auttaa?

Kello käy, voisin syödä pihvin.