Nyt tämä koti alkaa olla koti, ei lapsuuden jatkeen kaatopaikka. Nuoren voiman liiton kirje tuli, en nyt muista oliko siellä jäsenmaksu. Nuori voima lehdet ostin kirjaston poistosta, sen Levinasin löysin niistä silloin Joensuussa. Muuten olisin kiinnostunut Nietzschestä, Antikristus on kirjahyllyssä. YÖ:tä kuuntelin yksin sitten kun sänky oli koottu. Oli IHANAA. "Sinun äitisi....", pääsisipä sen repliikin käyttämään, mutta jossain syrjäisessä paikassa, jossa kukaan ei kuulisi. Mutta kun minä en käy yöelämässä, niin en koskaan eksy - eikä toisten ihmisten elämään mukaan meno ole minun juttuni. Paitsi, että jos ihminen saa vain 2000 €:a KIRJASTA, niin se todellakin ON LIIAN VÄHÄN! Paska liksa sanoisin. Niin, siis olin yötä paikassa, jossa näin myös Sience fiction napin. Ja mitä sanoi lapseni? Että tämän ihmisen auton nimi on "Khan" - niin hän sanoi. En pohdi syitä. Sänky on nyt ihana paikka nukkua. Se Alanko (ei siis se, jolle sanisin:"Sinun äitisi" vaan minun perhetyöntekijäni, joka  myös kuuli osan lapsuuden kauhuista (ne tulevat joskus muistoina ja tunteita päähän ja sydämeen) ) tosiaan muuttaa kotiani mukavampaan suuntaan. Ennen istuin nyt syksyn alussa sohvan nurkassa ja ajattelin, että minun PITÄISI ja MINUN TÄYTYISI - ja nyt olen vatsallani sängyssä ja voin lukea päivisin osan ajasta minulle mieleisiä kirjoja (esim. Esa Saarisin Epäihmisen ääntä, filosofiaa, uskontoa mitä vielä)

Päiväkirja on minulle tärkeä. Sieltä näen elämänviivani. Sitä kukaan ei saa mennä lukemaan. Ensimmäinen poikaystäväni meni ja luki vaikka kielsin. Oli mustasukkainen kun kutsuin jotain luokkatoveria leijonaksi. Minä kirjoitin päiväkirjaan että menen naimisiin (silloin?nyt?). Siitä en neuvottele kenenkään kanssa kuin vain sen jonka kanssa menekin naimisiin. Maanantaina oli ihan rikollinen olo ennen hoitokeskustelua kun istuin Deli Cafessa ja luiin iltapäivälehteä ja Auerin tarinaa. [minä sensuroin tätä nyt!] Elämä on ihan helvetin helppoa kun elää sitä ilman viinaa ja alkoholia. Ilman sitä sosiaalista peliä, mikä siihen kuuluu - ja loputtomia iltoja tai hetkiä kun joku kuka vaan tuskailee, että pitäisi taas runo ja kappale ja laulu kirjoittaa - polttaa tupakkaa eikä mitään synny. Jaa-a mitä ne tukijoukot silloin sellaiselle tarjoavat? Ruokaa, juomaa, seksiä - jos se on rokkari. Voin minä mennä takaisin sinne kaupan kassalle, sen työn minä osaan. Voin minä mennä vanhuksia hoitamaan, jos tarvitsevat - 18 vuotiaana kun kysyttiin niin vastasin että en, ja olin rehellinen - silti  pääsin kouluun. Suomeenhan minä jään (§.pulmat) - sehän on "selvä". Kultuuri johon tuo humalahakuisuus on kätketty jo kielen tasolle ei voi olla muuta kuin maailman paras. Hyvä että sitä joku Halla-aho sitten puolustaa. Puolukoita oli mummo poiminut.

Luettiin CH:n kanssa Julia Vuoren Sika-kirjoja. "SIIVOAMINEN KOHENTAA ELÄMÄNHALLINNAN TUNNETTA MUKAVASTI."