Aviomiehelläni on vaikeuksia maksaa vuokraansa, enkä tiedä minkä takia. Hän saa palkkaa n. 1000 € kk, sosiaalivirasto antaa jonkun verran toimeentulotukea, mutta siltikään tämän kuun vuokrasumma 465 € ei ole koossa. Niinpä mieheni heitti villin idean : HÄN IRTISANOO ASUNTONSA JA PALAA TAKAISIN "KOTIIN" - sitä sanaa hän käytti: "koti". Tämä ei tule tapahtumaan näin. Otin heti yteyttä omaan hoitajaani ja kerroin mikä jutun juoni "muka" olisi. Samoin otin yhteyttä lastensuojelun sosiaalivirkailiaan sähköpostilla (hän soittikin sitten n. 5 min kuluessa minulle takaisin) ja kerroin äitini yhteystiedot, jotka hän tarvitsi, sekä tämän väkivallan uhan CH:n yllä (jos itket niin lyön etc.). Lisäksi kerroin, että Victor ei halunnut edes kuulla lastenvalvojalla käynnistä, jossa olisi sovittu tapaamisajat, huoltajuus ja elatustuki. Sosiaalityöntekijä sanoi, että mene sinne yksin ja ota selvää, että miten asia saadaan sitten etenemään oikeudessa. Miesraukkani ei nyt kyllä käsittänyt mitä hän menetti. Huomenna mennään poliisille, jossa CH saa kertoa itse mitä on tapahtunut. Samalla kysyn poliisilta, että mitä he voivat tehdä, jos mies todella ilmestyy ovelleni muuttokuorman kanssa - tarkistaa sen, että heillä on lailliset oikeudet tehdä jotain. Lastenvalvojalle menoa en ota enää puheeksi, jos tapaamme tälllä viikolla esim. kirjastossa, kun tuli sähköpostiin viesti että Victor voi hakea Itellan työsuhdeasuntoa, joka ei ehkä olisi kuin 50€ halvempi kuin nykyinen. Näyttäisi siltä, että tässä ei yhteishuoltajuus tule enää kysymykseen. Lastensuojelun työntekijä puhui, että on parempi ottaa käyttöön valvotut tapaamiset. Vähän järeät aseet esillä, mutta kun mies ei usko minua että mitä Suomessa saa ja mitä ei saa tehdä. Kerroin kotipalvelun työntekijälle Gloriasta ja kysymys oli sama kuin mitä oma hoitajani esitti, että onko heillä suhde. En usko. Minusta tuntuu, että Gloria tarvitsee Victorin apua (esim. asunnon etsintä jossa minäkin autoin, rahanlainaaminen)

Siis muuten asiat ovat hyvin kun vain poistuu tuo huoli, että tuo mies tänne takaisin enää tulisi. Sen verran ilkeältä ne iskut tuntuivat. Tuon kesäkuun tapahtuman jälkeen kyllä olen taipuvainen sanomaan, että kyllä se tappamaankin se mies kykenee. Mutta lastenhuoneessa on Afrikkaverhot, Metrosta varastettu Mama Africa - juliste ovessa (Agatha Christien kuva seinällä ja sen alla Kalevalakoru, ruotsalaisten tekemä). Eikä me ikinä unohdeta että mitä me ajateltiin tehdä kun isä löi - että se saisi nokkosia sänkyyn, koskaa me tiedetään miten nokkset polttaa - CH:kin, vaikka ei ole nokkonen koskaan häntä polttanut. On tämä ihmeellinen kaupunkin tämä Helsinki, täällä lapsi oppii tuntemaan nokkosenkin, vaikka maalta tulleena muuta ajattelisi.

Luin kaupassa pika-pikaa Miia Nuutila jutun (löysin yhteystiedot Enirosta, vaikka ne menivät sen pe 26.8.2011 kadonneen Nokia 2680 - puhelimen mukana) Me Naiset lehdestä (joka ei enää tule minulle. Jotain siinä oli Söpöydestä ja se oli tuotu ensimmäiselle sivulle. Mutta itse juttu oli n. 2/3 yks palsta (sehän on se yläreunasta alareunaan? jotka paremmin tietää...) että ei ole seksi tärkeä aihe. Voi veljet - se esitys, jonka Nuutila esitti vuonna 1992, minäkin sen näin - en muista oliko omani ennen vai jälkeen - ja olisi pelottanut jos yksin olisin ollut, mutta oli siis Miia tuttuna ja hänen äitinsä seuraa Kajaanin kaupunginteatterissa. Siinähän oli joku pornolehti lavalla nuottitelineessä, sellaisessa puisessa. Veikkaisin että Kalle. No, se oli sitten varmaan ohjaaan idea se. Jäi vain mieleen aloitus "Kuinka enkeleitä vietellään". Nyt on omalla seinällä enkelikortti myös. "Enkeleitä vietellään teologialla". Mutta sattuipa taas ajoitus aika hyvin, kun se kortti ENKELINPIERU/POLLUUTIO meni perille viime viikolla ja MN juttu oli sen jälkeen.

Meidän perhe lehdestä soittivat ihan kahteen kertaan - siis korjaan (varsinkin tuon edellisen jälkeen) - meidän perhe lehden  tilauksesta soittivat kahteen kertaan. Eikö niin? Kuuntelin kauniisti molemmilla kerroilla ja kerroin toiselle myyjälle, että työpaikalla kun myin lehtiä minäkin tutustuin Meidän perhe lehteen ja minusta se on liika Me Naiset lehden (vaikka siitä tykännyt olen) oloinen, että kannessa on joku julkkis ja se sitten kertoo perhe-elämästään - ja minä lähes valmiina lastentarhanopettajana kaipaan vähän syvällisempää ja tutkittua tietoa.

Asunnossa on nyt siivottu. Voidaan polttaa suitsukkeita ja kynttilää. Varastosta löytyi mm. metallinen kupu, jolla saadaan tähtitaivas - nyt sitten makuuhuoneeseen. Siellä on hyvä kertoa tarinoita. Viimeksi prinssi, joka sai nimekseen AMER (sattumalta huom.!!!) lähti etsimään kirjaa, jonka luettuaan ihminen ei enää koskaan ole onneton tai surullinen - ja hän tahtoi saada käsiinsä kirjan ei pelkästään itsensä vuoksi vaan myös sen vuoksi, että hänen äitinsä oli surullinen kun isä Kuningas oli kuollut. Hän etsi kolme vuotta eikä löytänyt kirjaa. Tuli takaisin kotiin, äiti oli surullinen edelleen ja kahden kuukauden kuluttua lähti taas. Sitten hän kohtasi kääpiön, joka kertoi että oli joskus kuullut sellaisen kirjan oleva Belasauruksen papilla Bilibon kylässä. Hän meni sinne, mutta koko kylä oli hävietty ja poltettu. Sitten hän meni toiseen Belasauruksen kirkkoon toiseen kylään ja siellä sanottiin, että sellainen kirja on jokaisessa kirkossa (alkaako jo hahmottua, mitä tuolla kirjalla tarkoitetaan??) - ja että papit eivät sitä kirjaa tavallisella kansalle anna (=tietenkin Katolinen kirkko). Prinssi Amer mietti, että onko hän tavallinen ihminen vai jotain muuta. Papit sanoivat, että hän saisi kirjan jos hän odottaisi kaksi kuukautta, niin he ehtivät jäljentää kirjan Amerille. Sinä aikana Amer tapaa tytön (joka ei ole Ica [=minä] --- kun tässä se romaani/kaunokirjallinen tuotekin kypsyy. Pitäisi löytää - tai keksiä filosofi, joka sanoo:"Koko maailma on mielikuvitustasi". Siis Amerin vastahahmo on suomalainen Rema (amer toisinpäin. Remalla kissa Aer? Ihan uusi juttu!!!)  Reman oikeaa nimeä en paljasta, eikä hän ole "oikean hahmonsa" kaltainen...*** voi apua! idea lähettää POSTIKORTTI "Remalle", mutta parempi olisi lähestyä voi sitä rumpalia vähän vanhempaa ja tota....Nevalan isäntä. :-) no niin....takaisin tarinaan:KIITOS: SIIS: kirjanvalmistumisen (kopiointi vain) aikana Amer [joko nimet sekoittuivat?] (CH sanoi, että satuhahmo, kun kerroin kirjoittavani puhelimella Amerille, siis jjoo - SATUHAHMO) tapaa sen neidon ja rakastuu. Sitten hän saa kirjan ja tapaa velho-noita-opettaansa, joka alunperin oli kirjasta kertonut ja kertoo tilanteen. Opettaja käskee hänen valita joko kirja tai neito ja prinssi valitsee kirjan, koska se tekee hänen äitinsä onnelliseksi. Jotenkin tyttö kuitenkin tulee linnaan ja minun pitäisi tänään jatkaa siitä, että kuinka tarina siitä jatkuu. Tässähän on sitten se aukkokohta, jonka nyt keksin että mikä on Bela(mikä se nyt oli? Saurus?) Belasauruksen ja noita-opettaja-velhon välinen suhde. Ettei sitten se opettaa ole itse Belasaurus. JOS tästä jotain kirjallisempaa lähtisi kehittelemään. Olisi nämä kuitenkin hyvä ottaa muistiin nämä muistamisen arvoiset tarinat jos vaikka kykenisi tekemään no ei ihan omakustannetta, koska niitä on tarkoitus myydä myös muille, mutta tekeehän ne kai jossain kirjan kerrallaan - tai edes vaan tulostettuna KRISTIANIN SADUT. Sinne kirjahyllylle niiden PRINSESSA NIPA - kirjojen viereen. Eka on äidin ja toka on pojan tekemät. Kyllä minä uskon, että ( I do believe ) - CH:ta aikuisena kiinnostaa, että mitä hän on lapsena kuunnellut. Ja jos ei CH:ta, niin sitten CH:n pentuja (=lapsia). Ja siihen KAUNOKIRJALLISEEN TEOKSEEN (viitaten /=Joensuussa meillä oli Siilaisen eritasopiiri & kaunokirjallinen vihko Tapani T., Liisa Tavin serkun luona (taas joku tunsi jonkun joka "tunsi") ((oi, HAAVE: olisinpa toimittaja. Mutta Amer on. Kai. Siis mielikuvitusta suurta huvitusta, unituska...) --- Pääseekö Amer viemään Ican Amerikkaan. Kaikkinensa tuo on tosi tylsä kuvio, mutta!

Ehdin juoda kahvin nopeasti ja hakea CH:n päiväkodista. Muistan sanoa, että CH ei tule huomenna päiväkotiin, mutta en välttämättä kerro, että menemme poliisiasemalle. Ja sitten CH tulee kotiin ja sekoittaa koko talon. Ehkä pistän Buddhan teot kirjan pöydälle ja poltamme tuoksuja. Sitten CH ryntää naapurin Arian luo ja he leikkivät. Olen julma äiti kun en ole antanut CH:n ostaa kioskilta sydämenmuotoisen kuvan antavaa karkkilamppua. Ne ovat minun rahani. Vielä emme neuvottele lapsilisisstä. Sitä paitsi CH on saanut normaalinhintaisiakin leluja (Hello Kitty puhelimet, radiopuhelimet).

Asunto on siinä kunnossa, että voisin kutsua vieraita. Mutta olen mieluummin ihmisten kanssa tietokoneella. Lukioaikaiselle ihastukselleni (tavastia) 40 v on ollut aika paha. Sille pojalle joka antoi ensimmäisen hörpyn kaljasta kun olin 15 v ja vankimielisairaalan psykiatrin tyttären bileissä heidän kotonaan ikä taas oli tuonut aivan ihanaa charmia lisää. Näin sitä ihminen avautuu kun eroaa. Eroa en kyllä kenellekään toivo. Voi voi. Ja sekin poika jonka vieressä vaan kävin nukkumasa kunolin 17 tai 18 ja oltiin katsottu U2 - videota, siitä tuli perheterapeutti, on fb:ssä. Saatteli muuten linja-autolle kun olin tulossa  pois lakkiaisbileistä -89 Kuopiossa (josta ostettu Victorin särkeä krusifiksi) -- niin, olen minä elänyt, ei minun enää tarvitse. Jos "he" jatkavat bilehenkistä elämäää niin mikäpä siinä. Minä sain osani jo vuoteen -92 mennessä.

Ja mikä ihaninta, Helsingin tuomiokirkon kuva pyöreissä kellokehyksissä seinällä. Ihmisen pitäisi tulla kahville sen nähdäkseen.

Martin Esslin: DRAAMAN PERUSTEET, mikä ihana kirja. Luin joskus 1991 ehkä ennenkin ja tuolla se on kopioituna jossain yliopiston papereita sisältävässä laatikossa.