....jatkuu: ensin se valitti että kun on leluja olohuoneessakin, että miten on näin - ja sitten se oli laittanut sen kääpiönuken roskiin. No, mutta hän kuitenkin kysyi lattiaa lakaistessa, että tahdonko ottaa lattialla olleet helmet talteen. Subjektiivisestihan tämä tuntuu siltä, että ei voi tehdä juuri mitään, sillä JOS TEEN VÄÄRIÄ ASIOITA JONKUN ASIAA OBJEKTIIVISESTI TARKKAILEVAN (toki mielenterveyspotilasta tarkkaillaan, eikö niin? mutta kuinka moni on lukenut Foucaultin Tarkkailla ja rangaista kirjan?) MIELESTÄ, NIIN MINUT VOIDAAN MÄÄRÄTÄ PAKKOHOITOON. Niin tapahtui jo kerran, kun CH syntyi. Subjektiivisesti kuulin vain ikään kuin musiikkia, kuin radio olisi ollut hiljaisella samassa huoneessa tai toisessa huoneessa, jonne ovet olivat raollaan. Ei minulta kysytty tahdonko hoitoon tai suostunko menemään Ei - annettiin diapam ja sitten ambulanssi - lääkärin haastattelun jälkeen. Tätä en tiennyt MTH:-koulutuksesta huolimatta (siis korostan, että en pätevä ja kokonaan koulutusta loppuun asti saanut) Oli subjktiivinen tuntemus pakosta kirjoittaa sanoja, ehkä jollekin joka soittaisi ne. Kirjoittaa muutama runo (että Mustanaamion varjo on tämän lapsen yllä) tehdä ihan hirveällä vauhdilla gradua, joka siis edelleen kesken - mutta ensin ETKÖ SAA VAI ETKÖ OSAA - opinnäytetyö.

Kotipalvelun tulon jälkeen minulla on myös ollut yllätys, että pesunesteitä säilytetään KYLPYHUONEESSA? Miksi ihmeessä lelut eivät olisi ympäri taloa? Kyllä minäkin niistä pidän ja voin niillä leikkiä - tehdä nukketeatteria. Vaan tiedättekö mitä CH teki? Otti minun kirjastosta saamani (vaihtokori) musiikkikirjan, jossa alkeita pianonsoittoon - ja lauleskeli sitä "leikisti" (koska ei vielä tiedä mitä ne ovat -  no, turvakodissa piirsin viivaston ja kerroin mikä se on. On sen verran paljon pitänyt olla musiikin teorian tunneilla, että..) - minä olin messengerissä puhelimella ja sehän on hankalaa androidnäytöllä. Minun piti kertoa että CH:n (CH:n "isälle") uusi lempinimi on BAMA - tulee sanasta O-Bama, samanävärinen. Kuvittelen CH:n olevan hänen näköisensä aikuisena. Ja Bama tykkäsi nimestään. (Kyllä minä tiedän, että teit vaikka kuinka paljon asioita, et arvostusta isältäsi saa. Hurjin oli kauppa-oppilaitoksen todistus. 5/5 ja isä sanoo, että jos hän olisi siellä ollut olisi tullut 6. No mutta kuvioissa se "rikollinen" nainen. -- ehkä isä ei enää mitään saa elämästäni tietää - vaikka tämä uusi "kuvio" olisi hänelle mieluinen. Ehkä katsoo kopioimaanssa Dalia ja ajattelee, että tuon saa lapsi, josta ihan pikkuisena kasvatti hurjaa hurjimusta, mitään pelkäämätöntä....) ehkä. Mutta siis aiheeseen: piti kirjoittaa Bama - kirjoitin BBC ja olin ihan varma, että nyt vastapuoli ajattelee ja tuntee minut ihan hulluksi: ei - kun pääsin tietokoneelle (annoin Baman vielä leikkiä) hän vain kysyi, että tarkoitikto british broadcasting corporation...tyynesti ja tuosta vaan - ja minä olin hädissäni! Piti vaan kertoa, että kerron "Aimerista" (eihän sitä jaksa että America....) ja tilanteestamme sadun

Suomi on hyvä maa, minunkin kaltaisellani yhteiskunnan kerjäläisellä (no, mutta Kela soitti ja sanoivat, että voin saada sen 200 € Konnevedeltä Vuosaaren vapahtajasta) on varaa androidpuhelimeen. Se kaksisataa tulee sitten marraskuussa huomioiduksi toimeentulotukeen. Kuussa saan noin 420€ ja kysyin, mutta turha toivoa että töihin voisi mennä. - ehkä jos on se seuraava vaihe eli kuntoutustuki. Ja mihin? Postinjakajaksko?

Tämä ei ollut valitusvirsi, sellaisiakin kyllä osaan. Muutaman virren aloitin Joensuussa Karjamäentiellä kun asuin soluhuoneessani yksin Silloin äitini oli hyvin ymmärtäväinen kun perustimme perheen,  joka nyt hajosi. Suunnitelma, so what... Äiti antoi jopa omat sormuksensa, kun meillä ei niihin ollut varaa. Mutta tämä seuraava hyppy (ever read Kierkegaard? I did when I was abou 14 years, nice) - on vielä uskomattomanpi ja ihanampi. "Vaaran maku hampaissa!."

Nice life. Lapsuuden loppu oli kyllä kurja (siis muutoinkin kuin mitä en kerro) - oli vain tyhjät kädet nyrkissä ja vannoin, että en rakasta ketään En ketään .Opettajan ammatti kyllä nyt on sellainen jossa on pakko rakastaa. Kerran minut rakkaus sai sekaisin ja sen miehen nimi oli Mimo. Kysyi, että opettaisinko teatteria. Hänelle. s.1958 ja antoi minulle omat housunsa jalkaani. Minä 19 vuotias. Saudi-arabialaiselle rokkarille minä uskalsin sen kertoa - ja silloin oli jo kun Mimon kanssa "rakkautta etsittiin" aavistus tuosta Arabiasta (ei Helsingin). Mutta se nyt on se ja sama juttu minulla (seuraavana kesänä entinen poikaystäväni oli hänet hakannut teatterileirillä) - että ei varmaan ole kotiini enää kahville tulossa, sitä kun kysyi. EI KIITOS TEATTERI! MINÄ HALUAN ELÄÄ MIELENKIINTOISEN JA JÄNNITTÄVÄN ELÄMÄN, josta voi kertoa ja kirjoittaa.

Kuuntelen usk.musiikkia ja kohta pitää mennä LASTENVALVOJALLE. Luin lastensuojelukertomuksen, joka meillä oli Joensuusta. SOITTIKO MIEHENI MUKA TURKKIIN??? Mitä tekemistä hänellä on Turkkilaisten kanssa? Luulen, että mies oli soittanut Dubaihin (jonne minä Khanille en soita. Heitä tosiaan on kaksi) - ja epäilen, että tällä lastensuojelijalla on ollut Turkkilainen viritys. KAIKKI TEKEE VIRHEITÄ - ja minulla pitää olla niin JUMALATTOMAN PITKÄ pinna! Teinihelvetissäni minä suunnittelin, että sitten teatterikorkeakouluun ja... siksi 30 v. oli aikamoinen kriisi, ,kun sitä ei tapahtunutkaan Eikä tapahdu. Kun en saanut videokameraa siltä naiselta, jonka mielestä on ihmeellistä, jos kissa putoaa korkealta ja selviää hengissä - ja .. että se olut halvempaa.... tuijotin vain peiliä ja...ajattelin, että kuolen tähän. Voisin kyllä treenata ihan mielelläni nuorisoa kestämään nuo kokeet. Se olisi mielenkiintoista.

"You even can take my soul" - mitähän kohtausta tuohonkin rakentaisi. Ok, no se olisi liikkuvaa kuvaa, se nainen muuttuu saatanaksi, sitähän minä esitin eräässä näytelmässä, Hiljentymisen polku

Mutta ei kai sitä nainen voi muuta tehdä kuin tulla hulluksi, kun ohi kävelee TEATTERILEIRILLÄ (ei kansainvälinen, suomalainen vai, viimeinen) mies joka on sitä kaikkea, minä nainen ei voi saada. Jännittävä, vähän vaarallinen, upeasydäminen, ylväs - lyhyt kyllä, mutta persoonallinen ja karismaattinen. Jos sillä olisi kitara, minä kusisin siihen kyllä. Ja kun ottaa sitten ihan vähän olutta, koska se mies tietää, että tuo nainen ei saa ruveta paljon juomaan, kossa sillä on (silloin) AA-merkki. Ja sitten vessassa käydessä miettii että voisiko juuri tuo mies ymmärtää häntä jolla on kaikki sisällä rikki - vaikka opiskelee MTH:ksi. Ja kun tyttö koton kertoo isälleen mitä on tapahtunut osan siitä - isä vain sanoo:"Ei ne tuollaiset sinua pelasta" - no mutta se hyvä puoli, että isä ei sentään Jumalasta puhu ehkä AA:sta. Sama isä joka on lähennellyt lastaan. Ainakin kerran ja useasti yrittänyt. - Ja sen isän haudalle tulee vain lappunen:"KIITOS ISÄ". Ei ehkä "kaikesta" - mutta juuri tuo on se mistä tulee..varoa...sairas suku todella sairas. SIKSI OLENKIN NYT VLAMIS VAIHTAMAAN TÄMÄN KURJA SUKUNIMEN, JOKA ON KÄYTÖSSÄNI NÄMÄ 40 VUOTTA PYSYNYT YHTÄ PUHTAANA KUIN OMAN ISOSIÄNI, Toivon, hänkin opettaja. -Ja se ei rikkoutunut se muovimuki seinään, koska se oli muovia ja täynnä valkoviniiä. Olin vähän masentuneen olinen mietisekely päällä ja minä (joka kuljen yksin mokkatakkini ja AINOAN RAKKAANI BAMA-KRIDEN KANSSA) tiesin, että minun on pakko kirjoittaa tarinani, kertoa se. He vain ehkä - en tiedä että mitä siellä huoneessa taphtui. Mies avioeroamassa, nainen ei toipumassa kurjasta erosta tyhmän teatteriohjaajan kanssa vaan sydän juuri haljenneena, kokien tähän astisen elämänsä ihananimman aamun - miehellä ruusu tatuoituna rintaan (hyi yök - ja kuinka monta jäljkeeni!) ---ainoa hyvä "repliikki":"Sinä olet niin paljon teatteria tehnty (19v??) että voitko opettaa minua (.s1958).

 

SITTEN KUN MINÄ OLEN MENNYT SEURAA VAN KERRAN AVIOLIITTOON, MINUA EI ENÄÄ LÖYDY sillä nimellä jolla "joku" oppi minut tuntemaan. Sukutarinat silti säilyvät ("ei kiinnosta tarinat", sanoi äitini).