CH:n silmät loistivat, kun hän ajatteli, että saa IMUROIDA DUST FIGHTERILLA koko sohvan. On niin paljon onnellisia aviopareja, ajattelen että naapurini ovat. Miksi minusta ei voi tulla sellaista? Että iloittaisiin yhteisistä asioista, tehtäisiin töitä niiden asioiden eteen. Tarjottaisiin niitä hedelmiä ystäville, tuttaville ja sukulaisille. Ei, minä vain keksin muutamia satuja ja tarinoita ja yritän kasvattaa poikaa hyvin, huolella harkiten ja reflektoiden - ja mietin mikä vika on ystävän elämässä, kun ei pääse loistamaan lahjat tarpeeksi pitkälle. Vaikka minulle mikään ei ole tarpeeksi paljon - mutta olen toki LEMPEÄ kasvattajaa - jonka sitten voi unohtaa - kuten tuo Apulantaan liittyvä ohjattavani. Ei ojennettu lempeää kättä auttamaan vähän. Ei kun koti on ja luonto ja isä ja äiti - enkä sitten muuta kuin GRILLIMYYJÄ. "Sinulle annettiin mahdollisuus - miksi et uskonut siihen?" Ei se ikinä tule riittämään, että on kotona kaikki hyvin. Ei kun suljetaan televisio kun siellä kerrotaan pahoista asioista. Ja sitten rajat kiinni ja valittamaan, miten vähän tai paljon rahaa kenelläkin on. "My Country is Your Country" - asenne ei vaan sovi. Koska perinteisissä sodissa täällä meillä pohjoisessa on ollut kyse maasta. Sen kun menette perinteiseen tyyliin ALKO:n ovelle. Minulle ne tulevat ulkomailta ja sanovat, että voidaanko auttaa? Ai etteivätkö tule? Ai että se etäisyys on este. Onneksi maailma on pienentynyt siitä mitä se oli silloin kun minä viulutunneilla kävin keskiviikkoisin ja sen kidutuskopin (tosin helpompi kuin kotona - se paha, vrt. XX) jälkeen helpottunut olo. (ei häpäistä vainajan muistoa ja vaan KUVITELLAAN, että se muiskautti kerran suukon huulille). Nyt informaatio on suoraan läsnä - ja ihmiset, ja jopa minä: vanha kurppana osaan käyttää näitä mahdollisuuksia hyväkseni. Ongelma on vain tämä (kuten ystävälleni tekstiviestillä selvitin):"MINÄ EN JÄÄ YHDENKÄÄN ARABIN TAKIA EDUSKUNTATALON PORTAILLE ITKEMÄÄN." - lause on monimerkityksinen, jos...

Ei suinkaan minun elämäni mitään tylsää ole - voisi vain ajatella.

Lähetin mozbacille viestin jossa oli sana WHITING (ks. otsikko) - ei siis Fighting vaan Whiting. - no sing, just Whiting. En jaksanut / viitsinyt mennä katsomaan sanakirjasta, että onko tuollaista sanaa. Miksi näin? Koska hänen facebook-sivullaan on naisia. Jopa minun tuloni jälkeen. Minä en todellakaan ole mikään viaton - minun suunnitelmani ei vain ole toteutunut. "Suomalainen poro" - minulle se merkitsee vain sitä helvetillistä Grillielämää. Ja kuinka se kukoisti aivan loppuun asti. Yrityksestä äitini ei luopunut, eikä isän juominen sitä kaatanut. 27 vuotta. Mitäpä ajattelivat suloisesta ja viattomasta grillimyyjästä. Ehkä ne huorittelivat - ehkä haukkuivat äitinäni. Sellainen on suomalainen ihminen. Mutta yhteiskunta meillä toimii, siitä olen iloinen. Ja kuinka monen perheen luona ne joulut ovat yhtä helvettiä? Kaupunki viimein möi sen tontin naapurikaupalle parkkipaiikaksi. Pitäisikö minun olla iloinen, että isäni olisi ollut tyytyväinen jos olisin jatkanut "hänen" yritystään? Jäänyt Valintatalon kassaksi sen jälkeen kun olin ollut terveydenhuolto-oppilaitoksessa. Että isäni oli hyvin (ja kuinka hän haukkuikaan omaa isäänsä, sitä vihan määrää joka näihin suomalaisiin perheisiin kuuluu - heti yleistän jos minua säälimään käydään). hämmästynyt, kun mitä ihmiset minusta sitten puhuivat. "Kaunis ääni" - 3000 ihmiselle. Ei voinut tulla katsomaan, koska siinä oli uskontoa (tällä hetkellä, ,tänään terveyskeskuksessa, ehkä jos koskaan saa tietää, että aasialainen kosto on jo tilattu)(--ei jaksaisi, mutta pakko pitää...) - yritti käydä joko ohjaajan tai minun kimppuuni kun oli runoilta, näin sen ymmärsin - jonka ansiosta voisin herra Ismo Alangolle sanoa, että sinun äitisi (oli katsomassa runoiltaani. En minä sitä tiennyt, silti poikia ajattelin siinä kun ristille menin - mutta sehän on kaunis pätkä kirjaan, kuka niitä tarkistaa voi. Sen enempää isäni ei minulta vaatinut sosioekonomisesti, silti oli aina vaatimassa, että pitää tehdä paremmin ja paremmin. Jaa, mitkähän ovat viimeiset sanat sitten kun ennen kuolee. (filosofista kielenkäyttöä, pahoittelen, jos hämää) -

Hoitotiimi tietää nyt - ja mozbach on valmis pitämään huolta / huolen. Mutta niitä urdunkielen monisteita en ota esiin enää (ainakaan vähään aikaan). Kyllä minua maailmantilanne enemmän huolettaa kuin Suomen osa ja kohtalo. Minusta piti tulla uusi ---- Mirja Pyykkö. Ei tule. Minulla on pieni poika, eikä koulutusta sille alalle. Ja Helsinistäkin lähden, jos vain sopiva opettajanpaikka löytyy, vaikka jostain pienestä kaupungista. On nissäkin kirjastoja. Kyllä niissäkin saa sydänsurua pitää. Esim. sen takia, että ei saanut sitä pikkukylän renttua, joka soitti kitaraa ja oli jotenkin niin... Joka nöyryytti kun ei antanut seksiä. Vaikka se toinen sanoi että sinun aikasi kyllä tulee. Eikä hän tainnut puhua psyk-polin-hoitaja ja lääkärin ajasta vaan jostain ihan muusta. Kyllä niiden pitää jo oppia pysähtymään rajalle että minkä takia täällä soditaan. Kyllä me voidaan mennä sinne ja OPETTAA, että ei tarvitse sotia. Jonkun se työ on tehtävä. En vain tiedä mitä tuo "Rauhaan pakottaminen" on. Olen kuullut sanan ehkä uutisissa.

Entinen mies on entinen mies. Eikä kai koskaan tule tietämään (to know / to feel) että miten väärän ratkaisun teki. Ongelmaksi muodostui se, että hänen piti osallistua perheen menoihin. Tarina ehkä jatkuu, mutta se on saamassa hyvinkin monimutkaisen käänteen. (käänteen/äänteen/minähän vain keitän teen).

Vanhaa naista ei saa missään nimessä enää mennä rankaisemaan perheemme häpeästä (kaksinkertoinen, sellainen vanki ja pakana - agnostikko). Minulla todellakin oli vain kirjat siinä helvetissä, jota lapsuudeksi sanottiin. Minua vaivaa vieläkin sama vaiva kuin silloin: kun menen nukkumaan, minun ruumiini teeskentelee nukkuvansa, mutta aivot jatkavat ajatteluaan. Silloin piti teeskennellä, koska vanhampani nukkuivat samassa sängyssä (nämä asiat päätti isäni - oli joskus tulossa tappamaan minuakin, ei kai koskaan - joskus pelkään, että minut on ehkä joskus yritetty hukuttaa niihin - mutta tämä voi olla "ylilyönti" tai väärä muisto en tiedä. -- mikä viha minuun on kohdistunut, jonkun juopon naisen takia:::) - ja niin minä nytkin vaivun uneen tuon kehon nukkumisen jälkeen. En todellakaan ole mikään normaali ihminen, en koskaan ole kuvitellutkaan olevani. Sen olen tässä elämässä oppinut, että jos vihaa jotakin ihmistä oikein paljon, ei pidä sitä itse mennä sanomaan hänelle vaan odottaa, että toiset sen tekevät. Säästää voimiaan. Säästää maineensa ja kunniansa. Säilyttää kunniantunnon.

Sain jääkaappimagneettikirjaimia eräältä ihmiseltä. Sain niistä kirjainyhdistelmän OY. Ehkä se on väärä muisto, mutta: joko repiä Raamatun sivut tai ryhtyä niitä lukemaan. Että keskellä helvettiä, jollain olisi joku merkitys. Muukin kuin juovan isän tarkkaileva ja tutkiva katse. Jos hän sai silloin kaiken mitä halusi, niin minä saan tästä eteenpäin kaiken mitä haluan. Siksi haudalle tulee vain teksti:"KIITOS ISÄ". En palaa kaupunkiini kostamaan. Minulla on paha taipumus: yritän saada ihmiset onnistumaan siinä missä he haluavat. Yrittää saada heidät tavoittelemaan hieman enemmän. Se on ainoa ratkaisuni pahuuteen, jota on. Uskovaiset ehkä osoittelevat ympärilleen, että tuo on pahaa, mutta minä en - minulla on Jeesus. Minä valitsen, sanonko Jeesus rakastaa sinua - vai minä rakastan sinua. Niin, sitten se juoppo mies itki, sen jälkeen kun se tunsi itsensä heikoksi. Ja sen arvoton elämä. Onko totta, että kaikki mahdollisuudet vei sen isän toinen vaimo, joka sanoi, että Ismo (ei Alanko) vei rahaa lompakosta. Tuskin sen on väliä. "Kirous on yllämme", sanoisin, mutta se vaatisi uskoa johonkin yliluonnolliseen. - Tai sitten se renttu on vain Paholaisen ansa..sillä on oma sosiaalinen piirinsä, joka sitä suojelee.

Pissahätä - CH katsoo Anastasiaa. Ennen sitä tuli "Indian entertainment" - mainos kun CH laittoikin koneeseen Gandhi elokuvan. Pistin mozbachille tekstiviestin, että en pidä tästä. Minä en todellakaan ole mikään helppo saalis. Vetosin jo siihen, että koska olen BIPOLAARINEN, minä yhtenä viikkona teen yhtä ja toisella viikolla olen sen unohtanut. VIEREINEN KATU TÄÄLLÄ RASTILASSA, HELSINGISSÄ ON STAGVÄGEN (siis ei Stage-vägen = lavakatu) ja sillä kadulla oli auto, jonka kyltissä luki: "ANE". Kyllä minä voin ruveta jollain lukiotasolla treenaamaan sellaisia, jotka taideoppilaitoksiin haluavat.