Äitini tuee käyään. Minulle annettiin uusi lääke - levozin. Mind controlling, sitä tulee ihmisen harrastaa. Lapsena en saanut nukkua öisin, siitä vika - näin uskon. Minä hoidan aivojani, tiedättehän - hermoimpulssit ja synapsit. Dopamiinista lienee levozinista kyse. "Se pitää"....1. hän pitää, 2. se pitää - tehdä. DRAG=tylsä tyyppi, tylsä juttu.

Tein yhden dramaturgisen jutun, jossa oli presidentin niminen ihminen ja toinen, joka oli skitsofreenikko, siinä sitten leikiteltiin sillä, että kuka siellä sitten se hullu on. Kun tulee yhden niminen ihminen ja sanoo:"MInä olen Tarja Halonen" ja toinen ihmiinen tulee ja sanoo:"Minä olen Tarja Halonen" -- ja se kenelle puhutaan sanoo, että sinä olet hullu kun sinä luulet olevasi presidentti. Vitsi on siinä, että 1) se on hullu, mutta 2)

 

Errän Reman kanssa taitaa nyt olla se ONGELMA, että minä olen rakastanut häntä silloin, mutta en sitten nyt enää - tänä ihmisenä jona hän elää 20 vuotta jälkeen ohimenevän tapaamisen. Mutta kauniisti sanottu:"Voistiko sinä opettaa" - ihmiselle, joka nyt on kohta opettaja. Mun hoitajan - siis kotipalvelun hoitajan kanssa katsottiin Virsikrijaa - siellä oli virsi, jonka hän halusi näyttää (ja hän ollut myös Pakistnissa) - ja sieltä virsi 508:2" John Henry Newman 1833 -"Ennen en, Herra, koskaan rukoillut: Nyt johdata Polkuni itse olin valinnut. Nyt johdata! Ylpeät aikeet, väärät pelkoni, oi Herrani, ne anna anteeksi." a 507:4:"Tarkoituksen elämään sinä, Jeesus, näytät, annat selvän määränpään, tehtäviisi käytät, Siunaa, Jeesus, toiveeni, opintoni, työni. Sulje sinä rauhaasi päiväni ja yni.=Niilo Rauhala 1976.

 

MInusta tuntuu, että olen tehnyt kaikesta niin vähän (nälkä) SOSIOLOGIA on suosikkini. PSYKOLOGIA välttämätön - mutta siellä tärkeintä ne tutkimusmenetelmät. ((kodissamme kiiltää, koska otimme mopilla - ja tykkään meidän lähihoitajasta enemmän kuin psyk.polin hoitajasta. Niilä on hoitoteoriat ja niiden mukaan ne toimii. Esim. nyt hoitaja halusi, että äitini tuli tänne - ja on siis pakko ottaa tänn KOSKA MUUTEN HE OVAT MINUSTA NIIN HUOLISSAAN, ETTÄ TOIMITTAVAT Auroran sairaalaan. MIKSI? Koska puheessa oli "rönsy" !! Lähihoitaja ei pitänyt sitä niin hyvänä ideana, että oma äiti tulee nyt käymään - koska se herättää minussa muistoja ja tunteita (hän ei ole hoidon piirissä) -- puhelinkeskustelu äidin kanssa meni näin:"No sitten minä menen Auroraan, jos minulle tulee paha olo, kun sinä tulet tänne." Äiti:"No sitten minä olen Kristianin kanss,a että ei Kristianille tule hätä" (HÄTÄ=KIIRE) - ei, Äitini ei nyt päättänyt tätä miten homma menee, vaan se hoitaja. Olen jo kerran nähnyt miten se homma pyörii - hoitoon viedään, että ei kysytä menetkö vaan MIKÄ PAKKO`??? Kun ei ole vastustellut, niin minä PAKKO.

Eräs ystäväni ei usko kristinuskon Jumalaan (enää) vaan noudattaa erään toisen uskonnon tapoja. Kerroiin äidilleni, että olin pistänyt tälle hyvälle ystävällnei viestin, että missä minä en voi auttaa, niin Jumala auttakoon ja äitini vetäisi jostain hatusta repliikin - niin kun sillä on eri Jumala. Voisin analysoida äitni ja minun toisistaan eroavat maailmankuvat, mutta ei - hän on SUNNUNTAI - perjantai täällä minun ja CH:n kodissa ja jos minulle tulee paha oll HÄNEN ja UUDEN LÄÄKKEETN (levoszin) takia, niin minä sitten MENEN SINNE AURORAN SAIRAALAAN, josta molemmat lääkäri Solantaus ja hoitaja puhuivat. "Ihan varmaan" (siis en todellakaan) tarvitsen sitä. HE ehkä tarvitsevat tiedon siitä että miten uusi PSYYKELÄÄKKEENI vaikuttaa. ---minusta on ihana elää näin. Minä todellakin hallitsen muistojani ja osaan mielestäni tehdä (--onpa sanonta--) suunnitelma, kuvitella ihmisiä, olla vuorovaikutuskesa heihin, uskoa Jumalaan. Psyykelääkkeiden ottamisessa en näe mitään pahaa. MInun pitää hoitaa aivojani. Ne ovat minulla hieman rikki. Enemmän niin rikki, että minuun sattuu itseeni. Nähdä onnistuvia ihmisiä, joita ei ole KIDUTETTU ja VALVOTETTU ÖISIN ja HAUKUTTU HOURIKSI ja vaikka mitä. Kaikesta on selvitty - jopa humalast joskus. Ihmeellistä, että lapsuudessa kun tämä kaikki tapahtui KUN TALOA VALLITSI ALKOHOLISTI ISÄ. (syy alkoholin ei niinkään isän, joka myös kärsi) en tarvinnut apua vaan olin hyväkäytöksinen ja koulussa menestynyt lapsi. Vanhempieni asiat yritän unohtaa, se miten selvittelin heidän välejään usein. Lapsen taidoilla. Poliisit tahdon unohtaa (miten se onkaan "Häpeä" jos poliisi tulee auttamaan...+J.Turkka Häpeä-kirja) --ehkä vain sen verran, että mitä poliisin kuuluu tehdä "rikospaikalla" milloin se on "rikospaikka" - sen takia että FILOSOFIA on oike.tdk. Koulutoverit yritän unohtaa (muutama on facebookissa, heillä on ystäviäkin, minulla ei varmaan heidän ystävensä joukossa)

Sen minä muistan kun sellainen ihminen josta ajattelin, että tuo ei minusta, hän otti mukaansa.

MINUN AIVONI TOIMIVAT ERITAVALLA KUIN KENENKÄÄN MUUN (totta vai tarua). Kuvittelen, mitä siellä on sanottu. Palautan mieleeni toisen ihmisen. Kotiini jos joku tulisi - sekaista? Onko: - se on tämän ihmisen vika, - väärä lääkitys (sekin mahdollist) - lääkkeet vaikuttavat, ei voi korjata tavaroita pois. Tai hillittömästi itkevä nainen onko, että hän on hullu vai että mitä ihmettä hänelle on tehty? Raiskattu? Ja asioiden kuvitteleminen on niin ihanaa.

'Ravintolasta ((ravinto - lasta = miellä tämä!!)) minä lähtisin kenen tahansa matkaan, joka vain huolisi. Nyt koettelen saisinko ARVOSTUSTA hieman. Saisinko rakkautta ja ohjeita joltain muulta kuin äidiltäni, jonka TODELLAKIN PIDÄN PIMENNOSSA elämäni tärkeistä asioista, koska hänen määräämisoikeutensa minuun on loppunut aikaa sitten.

"Nyt se on poissa" - entä sitten? Isälleni tahtoisin ilmoittaa, että RIKOSTOIMITTAJA kosi, (SE KOSI - (ei kutyttö) SEKOSI). Katsoin itseäni peilistä : hirveä maha, (mutta yhdet housut jotka mahtuiat) hirveä kaksoisleuka, hirvetä silmät - ja oli kuin täysin vierasta ihmistä katsoisin. Ja miksi? Siksi, että isä oli insestinen - olihan Anitta Konkankin isä. Roikkuvat rinnat - ei niillä TEAK:in koskaan päästy, ei ollut edes mahdollista, ensimmäiselle juoksuaskeleella ne olisivat näyttäneet inhottavilta. Kyse siis on todellakin kahdesta hylkeen kokoisesta maitotapauksesta. TEOILLAMME ME LAPSET RAKKAUTTA VANHEMMILTAMME KERJÄÄMME, ainakin jotkut meistä. Me josita voi sanoa, sinä olet hullu. MInä todellakin vihaan kaikkea ympärillnei kerääntynyt läskiä, mutta psyykkisesti se on helpompi olla vastenmielisen näköinen. HENKISESTI MINÄ KELLISTÄN LÄHES KENET TAHANSA ja olen siinä jopa aika taitava. *****JA LOIN - JALOIN (jaloinjaloinjaloin).****

Kuinka voikaan "taikoa" päänsä sisään tutun ihmisen äänen - siis ei korvinkuultavan, vaan sisäisen. Ehkä se kertoo, mitä pitää tehdä. Tämä lienee mietiskelyä. Ja se mitä eilen tein ja lähein radikaalipappi - sadinmaalle:

- se on Kristus
- eiku Ristus - ei kuristus.

---tuo olisi jo aika vaikea tehdä. Mutta ei tämmöinen ALKOHOLINVASTAINEN ja PSYYKEPOTILAS voi mitään tehdä. TÄSSÄHÄN on se pulma, että kun ovi sulkeutuu (=avioero) niin niitä ovat aukeaa eteen 10 ! ja sekaisin siinä menee kun näkee mitä siellä oven takana on ja tekisi mieli mennä, mutta ei voi koska useammasta ovesta ei voi mennä sisään. Ja sitä on mania, ei hallitse mitä tekee - vaan tekee niitä asioista yhta aikaa ja kun ne ovat erilaisisa, menettää malttiinsa sen suhteen, ettei onnistukaan yhdessäkään niistä. (Ainakin minulle se on näin) - ja nyt tuo levozin estää kiihtymisen (mieltä rauhoittava). Muistikuvat, mieliuvat, kaikki toimivat nyt. Sos.suhteita en ole sotkenut, "piuhat eivät ole menneet sekaisin". Joka kerta äitini jaksaa muistuttaa minulle, miten kamalaa oli, kun isä sai näitä "ideoita" - ja hän on niin "jalat maassa". Minun asenne näihin juttuihin on, että "ruuvit on löysällä, mutta odottakaahna kun ne tipahtaa kokonaan". Suomessa etenee kaksi suunnitelmaa ja yksi ulkomailla. 'Siksi pistän soimaan itselleni Hectorin Jos sä tahdot niin biisin. Miten KAMALAA mahtaa olla ihmisellä, joka ei saa koskaan suunnitelmiaan toteutettua. Joka puhuu niistä liian aikaisin, kuin olisi jo tehnyt ne. Tai itkee jonkun menetelyn perään - jota ei koskaan saa anteeksi. Joka ei usko rakkautaan, joka pilkkaa niitä jotka sanovat häntä rakastavansa, koska ei ole koskaan itse rakastanut. Jonka elämä on ollut pelkkää kipua. ---alan vähitellen huomata että puhun lähinnä siitä ihmisestä, joka oli äitini. Joka ei usko rakkauteen. Äh, en tahdo heitä ajatella. Minä en todellakaan tahdo häntä nyt tänne. Minä olen 40 vuotias nainen, mutta en saa itse päättää asioistani.

Raukeaako kaikki käsii? Että jään loppuelämäkseni pelkäksi potiaalksi, joka ei "Hallitse asioitaan? Josta yksikään NORMAAI ihminen ei väliitä. Vain koska minulla on ERILAISET AIVOT. Juon kylmää kahvia ja ajattelen ystävääni, joka myös lukee tätä. Parvekkeen oveen ikkunaan on jäänyt maitotahra, en tiedä miten se on siihen joutunut. Ajattelen miestäni, että onko hänen asunnossaan yksinäistä. ""OLEN YKSI NÄISTÄ - SE ON YKSINÄISTÄ" **** Juttelin paljon lähihoitajan kanssa - enemmäin kuin psyk.hoitajan, joka aina tarkkailee vain sitä käytöstä. Ja sehän se sitten tapahtuu jossain vaiheessa, "käytös hajoaa", (kyllä, minä olen hullu, mutta liikun vapaana - ainakin vielä) (koska minut on henkisesti raiskattu lapsena. ) ja lävitse virtaa se lapsuuden paha - hajoaminen, mutta oma päämäärä on selkeänä mielessä ja saan virastoasiat hoidettua. Ja minulla EI OLE skitsofrenia ja minä USKON JUMALAN SUOJELEVAN meitä - minua ja CH:ta. Se on varmaan se "toisista piirtynyt" kuva minussa - se on vääristynyt, koska ne ihmiset ovat toimineet väärällä tavalla ja kohdelleet minua väärin (vrt. humalaiset) Sitten ne menevät "kovana juomaan" ja tulevat grillille - ja on vain pakko palvella. Eikä yksikään välitä minusta. Eikä varsinkaan enää, kun katsoo peiliin. 115 kg sanoo puntari.

 

- HUOMA

- HUOMASI.

 

Oli varmaan ihan oikein, että Joensuussa en saanut stä videokameraa. Olin tehnyt niin suuren virheen, että olin lähettänyt "sille naiselle" tekstiviestin että hän on huora. Hän oli ollut sängyssä tekemässä sitä miehen kanssa, joka oli avioliitossa. Kun lähtein viestin VIDEOKAMERASTA en saanut vastausta. Tehtävä oli "kerro tarina, jonka haluat kertoa" - isän vapauspassi ja oma ajokorttini. Teatterityypit siellä joivat. Tärkeämpi hänen loukattu kunniansa oli kuin minun elämäni. Ja juoda saa, ei sitä ainkaan hänen lapsena pystynyt estämään. Kertoi minulle kun olimme kahvilla, että äiti pakotti juomaan alkoholia. Hänen mukaans Hesingisssä  (eng?) on havempaa kaljaa (kuin Joensuussa). Minä uskon, että elämässä on polkuja, mutta nyt minä tarvitsen ruokaa.

Hoitohenkilökunta on taas ihan harhateillä, että mitä minun elämässäni on, mutta hoitaja voi sanoa, että TÄSSÄ KOHTAA ET MENE AVIOLIITTOOn, vai voiko?