Mä kerron siis meidän kotipalvelun ja varhaisen tuen työntekijälle, että mä pistän rajat myös äidille, ihan samalla tavalla kuin mun ex-miehelle. Mua ei kohdella huonosti, Se on älytöntä, mutta mun mielestä mulle tulee sen seurassa regressio, jos muistatte. Onneksi vaan sen perustuntemust minusta on, että se välittää ja luottaa minuun. Esim. se älytön Paanen Piia "käyttääkö huumeita" episodi meni sillä kun kerroin, että Paananen itse on nuorena käyttänyt, ja äiti uskoi. Oli myös Ukri ry:n omien runojen esittämiskilpailu niin se Paananen oli mukana niiden yhdistyksen kämpillä ja se otti ravintolasta mukaan jonkun miehen (kaikkihan ne tunsi)  ja ne harjoittivat seksuaalista yhdyntää siinä samassa huoneessa jossa minä koetin keskittyä ennen seuraavan päivän kisaa, jonka siis hävisin. Nätelkäprojektissa tää Paananen ei antanut tilaa ohjata - se on muutakin kuin sanoa, minne päin pitää mennä. Ja viimeinen oli, että hän tuli luokseni käymään Ukrin URKI-ihmisenä (sillä he puhuivat ihmisistä selän takana) ja pysähtyi kaljalle. Siellä tapasi miehen jonka kanssa avioliiton ulkopuolinen suhde ja sitten kun se meni karille syytti minua - koska oli minun luokseni ollut tulossa. Mutta hän kirjoittaa siis Reginaan.

Makaan samanlaisilla matoilla kuin mitä on PSYKIATRIAN POLIKLINIKALLA, mutta nämä on minulle eräs KIRJALIJA antanut. Muistikuvat, visiot ovat ihania. Ne pitää pitää aloillaan. Tietää mikä on mahdollista ja mitä voi tehdä. Arvatkaa vaan kuinka moneen asiaan äitini tahtoo vielä voida vaikuttaa. Outoa muuten. Otin sen uuden lääkkeen ja tiedättekö n. 30 min se TUNTUI aivojen etuosassa. Minä en KOSKAAN, KOSKAAN ole kuvitellut olevani ns. normaali.