Otin tietokoneen keittiön kaapista, jonne sen olin vienyt. Menin halki ihanan keittiötilan, jossa on pyöreä pöytä ja avoimet ikkunat, koko seinän osa lasia ja näkymä ällöttävälle Cafe S/M Otolle. No mutta hiukan katsetta ylös ja olemee Stagvägenillä. Kaapissa oli (tämä menee nyt vähän kuin Natalia Goldbergin harjoitukset, sama soluvuus) Existents and Existence - kirja Levinasilta - jonka pääideä käsittääksni, että ON OLEMASSAOLO ILMAN OLEMASSAOLEVIA, tätä minun kai pitäisi mietiskellä ja lukea kirjaa, että miten. Pohtia, että jos on nähnyt jotain, tietää, että se on olemassa - muistaa (vrt. Berkely / anteeksi, vähän kaikesta tiedän....pohdintaa vain) mutta jos ei koskaan ole havainnut mitään niin mitä sitten? (CH sekoili ja sen jälkeen minä. Sanoin:"Tietokone hajuaa" - jep, siunatut virheet) Mutta itseasiassa siinä kaapinovella mietin vain, että miten se liittyy EKSISTENTIALISMIIN. Ei, en todellakaan voin missään mennä mihinkään yliopisto-opiskelijoiden piiriin, koska tiedän kaikesta niin vähän.

Eilen menimme Itäkeskukseen tarkoituksenamme ostaa lamppu kattoon eli eteiseen, on kivempaa kun on illalla kotona ja on pimeä Lamppu jäi ostamatta. Oli vhän kuin REPLIIKKIEN METSÄSTYS päivä. Ensinnäkin Itäkeskuksen R-kioskilla

Ostin kahvin R-kioskista, olin menossa sen kanssa lastenlehtien luo katsomaan jos siellä on Spiderman. Mustalaismies tuli istumaan siihen reitin varrelle.
Mustalaismies:"Älä sitä kahvia juo."
Minä:"Minä en kahvia väkevämpiä juo."
Mustalaismies:"Minä juon 5 pulloa kossua päivässä."
Minä (sormi pystyssä kuin osoittaen taivaaseen että Jumala siellä on - tai opettajan pelottava opettaja sormi, että-mutta-jotta-kun-kuin-) En usko."

- siis: eikö puhuja usko Jumalaan
- eikö puhuja usko mustalaismiehen väitteeseen, että tämä juo 5 pulloa kossua päivässä
- ja EHDOTTOMASTI puhuja ei usko mustalaismiehen kieltoon, että ei saisi juoda kahvia.  -- siis kun on näin "hajemieliestä" ihmisestä kuin minä.

Aviomiehen veli on facebook-ystäväni nyt. Oluwasey. Kirjoittaa statuspäivitykseen, että God Bless Nigeria. Ohitetaan tämä sillä, että siinä on tuo "Olu" kuten sanassa "olut".

Itäkeskuksesta päädyimme suklaajuhliin ja ostettiin Stockmannilta mm. Maya - suklaata. Siis Buddhan äidin nimi oli Maya (en jaksaisi enää mennä tarkistamaan tätä mustasta kirjasta, englanniksi se kai oli - tai ehkä ei. Ei ole kirjahyllyä kunnollista (saatan saada) ja sitten on kirjat järjestyksessä). Yksi maini REPLIIKKI sielläkin oli. Illan isäntä oli oven takana makuusopessaan ja vieras (jolla sukunimellä olen joskus nähnyt kirjan, vakavahenkinen tietokirja ehkä) kurkisti ovelta ja sanoi:
- Mistä sinä puhut?
Siis - tarkoitti mistä kohtaa huonetta sinä puhut, ei mistä asiasta sinä puhut.

Meillä on mustatukkainen "islam"-nukke ts. sillä on "timantti"puolikuu otsassa - CH puhui kolmannesta silmästä (kun aistit, mitä ei ole aistittvaissa). Se oli CH:n seepra laukussa, jota minäkin saan lainata (musta - sos.vir.rahoilla). Kun sen hiukest ovat kiinni se on kiltti (opettaja) ja kun sen hiuket ovat vapaana se hurja ja vaarallinen raivopää - kuten minä. Sen nimi EI ole Shaina Shaina on Amerin auto-onnettomuudessa kuollut morsian, kaukainen serkku. En sekoittanu Aishaan, joka on Gaddafin yksi tytär. Shainan muistaa siitä, että siinä on SH-aina. (Tunnustetaan) olen lukenut BBC:n android uutisia ja Pakistanin lehtiiä Androidilla ja on paljastunut, että siellä on kokonainen maailma, josta en tiedä mitään. TAI, josta en tiennyt (imperf.) mitään. Ennen näin sieltä idästä vain Yle uutiset, että jossain on räjähtänyt iso pommi ja piiloviesti ainakin minulle on ollut, että ei hätää, USA on siellä, kohta tämä loppuu. Se on maailmanpolitiikkaa, miksi se ei kansalaista, jolla voi olla mielipiteitä - ei vain äänestysoikeus kiinnostaisi. Ja uskonnon opettajan pätevyyden saavana henkilönä (jos kohta koskaan KANSANEDUSTAJANA..plaah, no ei pelkkä ajatusleikki) kiinnostaa, miten a) Amer-ikan johtajat puhuvat uskonnosta ja politiikasta, b) miten uskonto toimii islamissa ja mitä on islamilainen politiikka. Onko se sitä samaa "tapetaan ne paskat" tiedonantoa kuin missä tahansa muussa miesten hallitsemassa maailmassa.

Mozbachille (siis Amerille - huom., ei minulla IHAN KYMMENTÄ MIESTÄ OLE, mutta voisi ja saisi olla - eikö niin?) ilmoitin, että LUOTAN AINOASTAAN JEESUKSEEN. I trust only Jeesus. Se "vuodatus" alkaa tietenkin sillä, että ihmisten rakkaus ei riitä. Nyt onkin ollut "hiljaista" messengerissä vähän aikaa - ensiksi hän ei ollut kahteen iltaan tavattavissa josta minä suutuiin ja kirjoitin kaiken pahan oloni päiväkirjaan. Tuli viesti että U should be cool when he is online - joo, en ole laittanut viestiä, että I can be as cool as just calculating brain, if I want. Kevyttä kulttuurishokkia ilmassa, mutta pahinta on, jos kahden ihmisen välille tulee kulttuurikatastrofi. Ei sitä uskoisi, että kulttuurishokki tulee päälle pelkästään tietokoneen ääressä istumisesta. No, mutta olenpa sitten tämän verran viisaampi maailmasta.

Löydänpä varmaan
Ystävän armaan
Käy ylitse tämän maan
katsoo suuntaan samaan.
Saa maan
Saa hän uskomaan
sanomaan omaan
pyhän Hengen lomaan
loi maan

tähti, kanssasi lähti
vain hymy ovella välähti
näin on käytävä tahti
on siellä käytävä vahti
ja hän minulle kivahti
on kiva toi tahti

mä että kivako vahti?
vai kivi-vahti

etc., syntyyhän noita. Ensimmäiseen poikaystävään ihastuin sen perusteella, mitä runoja hän kirjoitti ja lähetti minulle Kuopioon. Tapasimme uudenvuodenaattona 1988 ja kävimme teatterissa katsomassa jonkun Siddharta-näytelmän, jotain Intialaista ehkä.

On varmaan syy siihen, että en ole eläessäni ollut kuin yksissä häissä + omissani. Istuisin varmaan siellä, että kuinka monta riitaa tuo pari avioliittonsa aikana käy. Miten ne niistä selviää. Voi olla että en usko avioliittoon instituutiona, vaikka omassani elin TOSI KILTISTI viisi vuotta (enkä suotta = CH). Kukaan vain ei ole kutsunut, vaikka olen jostain saanut tietää, että naimisiin sitä on menty. Toki olisi kiva nähdä sulhasmiehen jännitys ja pelko (ja ottaa sitä selko). Minulta kysyttiin kyllä suoraan, että haluanko islamilaiset häät. Kulttuurishokin tässä vaiheessa en voi sanoa muuta kuin, että onko pakko?

CH antoi luvan, että äiti saa rakastua uudelleen, mennä jopa naimisiin, kunhan hän saa olla mukana. Ja äitinä lupasin pitää huolta, että jos ja kun äiti menee naimisiin, niin se uusi mies pitää hyvää huolta hänestä, ja jos näin ei tapahdu CH voi tulla sanomaan sen äidille ja äiti tekee jotain. Juuri nyt CH rummuttelee. Hän toi metalliastioita olohuoneen lattialle ja soundi on kuin kirkonkelloissa. Sitä tekee tämä "Pikku-pappi", niin hän eilen sanoi toivovansa itseään kutsuttavan. Sitten isona hänestä tulee oikea pappi. Suurin pulmahan on, että kaikki paha pitää antaa anteeksi. Voiko sitä yksinkertainen sielu hyväksyä?

Näin eilen erään miehen, jolla oli pukinasun mukana, sovittiin alustavasti, että hän voisi tulla meille joulupäivänä, CH saisi yhden kerran pukin - jos hän vielä uskoo? Saatan väläyttää, että nyt OSTETAAN joululahjoja. Pukki olisi 20 €.

Lääkkeille ostin muumirasian, metallisen Tiimarisa 4 €, voin ottaa mukaan, jos ollaan jossain Nyt ei todellakaan nyt mitään mozbachia tähän, eletään tätä rauhallista omaa elämää (vähän aikaa). Ostin Tiimarista myös vihkon, johon voin kirjoittaa runoja. Se on hauskaa, riimitellä. Tuntuu hyvältä tehdä niitä, mutta jälkeenpäin lukiessa huomaa, että eivät ne mitään mestariteoksia ole olleet. No esim."Tie toisin menee - tietoisen ken - se pimenee, kun käsken" seuraava runo alkaisi sanalla "Äsken kas ken mulle lausui,"

Suklaakutsut olivat Sörnäisissä. Samoilla seuduilla, jossa isäni on oleskellut irtolaisena ja myynyt viinaa. Neuvokas mies, kas kyllä vain. Oikeastaan elämä on aika yksinkertaista, sitä vain odottaa milloin ne ihmiset tekevät elämässään Sitten sitä joko auttaa ystävää, ennen kuin hän satuttaa itsensä, toisia vasta sitten kun on sattunut (ikuinen epätoivo) ja tähän 40 v. ikään mennessä oppinut, että kaikkia ei auta (esim. juovat, tulee soitto "käyttääkö huumeita" etc.).Ja sitten kun nämä pöljät (juovat) menettävät sen mitä ne pitivät arvokkaana (toivottavasti eivät lastaan) sitä vain ei jaksa edes nauraa. Minun Jeesukseni saattaisi sanoa ihmiselle, katso mistä minä sinut vapahdan, vilkaise edes niin tunnetko hetken tuskaa.

Televisiosta tulee Ursula K. Guinnin teoksiin perustuva elokuva Maameren tarinat, mutta se ei taida CH:ta kovin vielä kiinnostaa, varsinkin kun on tekstitys. Ja näyttää siltä kuin minun pitäisi olla JÄRJESTYKSENVALVOJA tässä sikasotkussa.

Mitä suussa, illansuussa
Joen kuussa
Mies on puussa
nainen kaipuussa.

CH:lla on paita jossa on jalkapallonumero ja siinä nimi RONALDINHO - huom. ronald-INHO, vrt. Sartre.

Huojuen joen luen, vaatteeni päälle puen, olen joten-kuten-jollollaan.

Ja nyt on aika tarttua Sikasotkuun ja pistää kahden hengen karavaani kulkemaan Itäkeskukseen. Kotikylässänikin on Itis. Itäkaupunki. Lapsuudestani kaipaan vain sarjakuvia ja kirjastoa. Sitten oli se kovakantinen kirja johon kirjoitin Kantelettaren ihania säkeitä mitä muistain 7 - vuotiaana.

Koko maailma täynnä ihmisiä ja minä kehtaan valittaa että olen yksin? Sanoi yksinäinen Darma-Kurki ja kviikkasi. :-)