Tänään oli "kaupunkipäivä". Menin ensin Kaisaniemeen ja ostin R-kiokilta Newsweekin, koska siinä puhuttiin Afganistanin tilanteesta (alue, joka ennen oli minulle "musta piste". Tajusin vain, että USA on siellä - miksi se sota ei jo lopu?) ja Ellen Johnson Sirleafin juttu, Liberiasta. Tilanne ei artikkelin mukaan ole parantunut juuri ollenkaan. Saatan näyttää lehteä Victorille kun hän käy täällä. Presidentin juttu oli otsikoitu "Fighting for survival" - ja sitä katsoessani, no myöskin sitä afgaanimiestä tuli mieleeni, että  eikö myös FRIGHT ole sana. Tarkistin androidin sanakirjalta - ja olihan se. 

Sitten kävin syömässä sushia yksin - ja se oli vikatikki. Ei vaan tehnyt mieli syödä, vaikka olin etukäteen suunnitellut, että menen syömään - kuten pyrin etukäteen tekemiseni suunnittelemaan, että en tee vikajuttuja. Ruoalta tarjoustaloon, josta ostin hunajarasvan käsille, Minni Hiiri mukin Mikin, Akun ja Iineksen seuraksi. Stockmannin kirjasta ostin aika kalliin kirjan LIVING WITH BIPOLAR DISORDER (Lesley Berk, Michael Berk, David Castle & Sue Lauder / 24,90€) sen jälkeen istuin kirjan kahvioon ja join kahvin 2,90€. Tunsin palaavani aikaan ennen kansanopiston näyttämötyönlinjaa kun luin paljon "psykiatrista" kirjallisuutta terveydenhuolto-oppilaitoksen kirjastosta. Ateneumin kaupasta ostin kaksi valokuvakorttia, lahjan ystävälleni ja hintaan 5 € !! Kalevipoeg-kirjan. Runot on koonnut Friedrich Reinhold Kreutzwald, lääkäri. No, he kai sitten sivistyneistöstä olivat eniten tekemisissä "tavallisen kansan" parissa, jolla oli eri uskomukset ja tavat kuin heillä. Ostin myös rintamerkin:"WILL WORK FOR WORLD PEACE", koska lause kuvaa viime päivien tunnelmia. Stockan kirjasta ostin massiivisen kansion jos vaikka jotain mukavaa kirjoittaisin. Niin suuria suunnitelmia minulla ei ollut, että mitään romaania hahmottelisin - sitähän minä olen tehnyt Mozbachin kanssa koko ajan, mutta mieluummin elän ja hengitän kuin pakotan eletyn muotoonsa - muualla kuin täällä. Jos ei, niin sitten "ihmissuhde" saa tehdä kansiosta paikan säilyttää omia tärkeitä papereita. Kyllä: ensimmäinen yhteinen esine, mutta MY WEDDING - taulukehyksen ohitin suomalaisessa kirjakaupassa tosi tyylikkäästi. Sitä ennen olin ostanut Romani-lehden (=mustalais) hintaan 2 €, mikä siinä olikin, johon minulla oli varaa. Selitin todella ystävälliselle romaaninaiselle, että olen vähävarainen, saan vain sairaspäiivärahaa ja neulomuksille sanoin ei, koska neulon itsekin. Ja toki keskustelimme hetken Jeesuksesta ja minä kerroin sen 1 Joh 4:7-8. Rakkaus & Jumala.

En ole ihan varma, että kuinka paljon meni rahaa tänään. Mutta toisina päivinä ei sitten käydäkään kaupoissa. En tunne ostaneeni mitään turhaa. Kotona avasin television ja kuinka ollakaan, teki mieli sanoa, että kaikkea paskaa sitä sitten tehdäänkin. Niin on käynyt, että arvostan toimittajia enemmän kuin näyttelijöitä, mikä on muutos nuoruuden arvomaailmaan.

Missä ovat rintanapit: KUKA PELKÄÄ POLITIIKKAA? ja HATE. ?

TUO FRIGHT - FIGHT toimisi "liikkuvassa mediassa" niin, että on sana FRIGHT ja siitä katoaa tuo R-kirjain, jolloin siihen jää tosiaan FIGHT. Toki FRIGHT kysymysmerkin kanssa. En vain itse osaa sitä tehdä...minä tietenkin "kelaan" tämän sen maailman mukaan mitä tunnen, eli tuo yöelämä - it´s night do u fight etc. mutta sitten tämä sana AFRAID - AFR----AID...(Af Ra Id >>> IHAN SELVÄ JUMALANKUVAN NIMI! IHAN SELVÄ!) - Kello on 17:22. Ennen maailman aikaan tähän aikaan alettiin valmistella grilliä yökuntoon. Pari runokirjaa varastossa ja ihmisten ilmoilla siellä "akvaariossa" ehkä "kuinka estän itsemurhia".

Ennen päiväkotia syntyi runo:
vesi kivesi pesi
joku siihen kiipesi
pesi kätesi
vesi.

Ja sitten ajattelin (tunnustan), että kun pop-rock-artisti Ismo Alanko kuolee, niin tekevätkö ne (ja miksi) hänen haudastaan samanlaisen uhri-pyhiinvaelluspaikan kuin on The Doorsin Jim Morrisonin hauta, jolla olen käynyt, siellä kai näimme kissan. (tulipa pitkä lause....) Olen sen verran vanha, että en tiedä, jos kohta koskaan on Suomessa ollut sellaista pop-rock-artistia, jonka haudalla fanit kävisivät. Kuolevat piru vie täällä niin vanhoina, niin sehän se syy siihen on (kai?)...Äitini toi sen ET lehden, jonka kannessa on Anna-Liisa Alanko. Jutun olen lukenut, ja siinä merkittävintä oli se, että hänellä on toinen asunto Helsingissä - ja muualta tiedän hänen olevan Suomen lausujienliiton jäsen. Kovin pitkälle en pääse, jos lausun sen MUSIC - NEW SICK lauseen, jota olen muutaman kerran harjoitellut. Siihen vaan kiteytyy pätkä elämäntarinaani: MUSIIKKILUKIO, Terveydenhuolto-oppilaitoksen MIELENTERVEYDENHOITAJALINJA.

Mikä leffa? - KILL ME BEFORE I MAKE A CRIME! Joo, se käsikirjoittamaton.

Mikään ei ole niin tärkeää kuin LASTENOHJELMA, eikä sekään, jos ei ole katsojia.
:-)