Go Daavid = God Aavid!
G odaa Vid

Psykiatrian poliklinikalla kerroin hoitotiimilleni, että tämä VIREYSTILAN SÄÄTELYHÄIRIÖ on KIRJAILIJOIDEN ammattitauti. Ainakin se tuntuu lohdulliselta. Ja lääkärikin naurahti siinä, että voiko ammatti olla tauti. Sillä minun tajuntani tekee väliin siis todella ihmeellisiä asioita. Kehoni tuntuu nukkuvan, koska lapsuudessa joduin teeskentelemään nukkuvaa, olen siinä taitava. Mutta en kerro enempää - sen verran, että levozin lääkkeeseen oli tullut virhe apteekissa. Siinä luki ½ - 1 päivässä ja sen piti olla päivällä. Eli lääkkeiden oton suhteen kaikki ok. Alanko kävi, keskustelimme kaikki kolme. Hän on tehnyt suuren työn kun on saanut minulle kirjahyllyn. Ostin siihen HARTAUSKIRJAN Baillie Rukoile kiittäen. 1951. Ihanan vanhahtavaa kieltä.

Teatteriremaan yhteydenotto poiki läjän lausuntaharjoituksia, juuri nitä joissa on enkelinnyrkki tai - no, enkelinhenkäys ja pirunnyrkki. En tiedä kuka HULLU niitä ryhtyy kokeilemaan, sillä itse en. Serkkunikin tietää, että dramaturgiminäni nimi on PUOLIALA. Siihen liittyy enemmän, mutta sitä en kerro täälllä. Olen vain ollut hieman MALTTAMATON suunnitelman etenemisen suhteen. Maanikolla jos on 10 suunnitelmaa, niin 2 voi toteutua ja loppujen perään ei kannata itkeä. Mielialapäivänkirjan suhteen minulla oli rajapaikka. Ajattelin Kalle Holmbergia ja sitä miten sanoa "Jumal´ avita!" - heti ymmärsin, että nyt on unohtua elämäntilanne kunnianhimon alle. Sairaalaan jos olisin päätynyt, niin ensimmäinen runo olisi ollut JUMALEISSON..(jatko empty station on ollut jo pidempään). -- miksipä ei Juma-lesson. Tänään kun kävin poliklinikalla niin ostin äitini kanssa kahvin ja minulla oli laukussa Nuori voima lehtiä ja NIIN & NÄIN - filosofinen aikakauslehti, että en olisi ollut toimettomana osastolla, vain lääkkeitä odottamassa. Hoitajani sanoi, että nyt hän on niin tyytyväinen. (Ei koskaan pidä tyytyä vähään) Kerroin hänellekin, että kun lopetin opiskelun mielenterveydenhoitajaksi, niin kannettiin alas pöytä ja minä ajattelin, että minun siis täytyy kirjoittaa kirja, muuten en selviä täällä...

Äitini suuttui minulle, kun oli salaa vilkaissut tietokonettani ja nähnyt, että olin sanonut häntä dementoituneeksi. Hän ei iloitse kanssani niistä asioista joista minä iloitsen. Olen onneksi ymmärtänyt sen, enkä pahoita mieltäni. Pahoitin kyllä, kun hän sanoi, että niin sinä sanot että sinulla muka asiat on hyvin ja silti sinä vaan pillereitä popsit.

runo (nyt) : TULE JUMALAN LUO, LUO (ei toistoa vaan come near to god - create).
Miten tuonkin sitten toteuttaisi esitykeksi.

Hänen viereltään heräsin kerran. Ei ollut kelloa. oli tatuointi. Hyvä Jumala, sellaista onnentunnetta ei unohda koskaan. KIrkkaan valon loistoa huoneessa. Hänen ihoaan ja hänen iloaan. Hänen antamiaan housuja minulla. Jos pakko on puhua, linnut särkevät siipensä.

sinä olet
sinun on oltava
sinunko jo kuoltava
on sinun joku oltava
on kipu valtava
sydämen
syke
ei
ole tanssi

ne sanovat
ja taksi - laki, järjestys, kuri
ei koske kivuksi
ei laske hetkiensä määrää

Nyt odotamme sitä, että laskeeko teatterirema minut ystäväkseen facebookissa vai ei. Ongelmahan on että - niin. Mutta AMER on nyt iloinen (ja Amerin nimi on juuri tuo) kun en ole mielisairaalassa vaan messengerissä hänen kanssaan.

"Juo // puu" "juopuu" "luopuu" "luo // puu".