Sain äkkikutsun ystäväni luo katsomaan elokuvia. Kerroin tekstiviestistä äidilleni, joka oli kauhuissaaan ja tahtoi EHDOTTOMASTI tarkistaa että mitä viestissä lukee - ei luota? Sen jälkeen kun näytin sen hänelle hän meni keittiöön ja siellä sanoi minulle:"KYLLÄ OLET VITTUMAINEN NAINEN" Aivan varmasti olen, täytyyhän äidin nyt oikeassa olla tyttärensä suhtee, koska hän on äiti - eli: ilmoitin kotikylän pojalle, jonka äitini tuntee (know) (I usually feel people in my mind...) että mitä äiti sanoi. Samoin kotikylän eräälle diakonille. Tuli nimittäin äidin kommentin jälkeen sellainen olo, että pitääkö tässä ottaa lisää mielialalääkettä. Kyllähän se aaltoilee se mieliala.

Elokuvaa oli mukava katsoa. Mennessä näin AMER SPORTS mainostaulun. Kun koetin puhelimen sanakirjasta etsiä RUMA- sanaa, puhelin tarjosi minulle REMA:a - ja tänään on REIMA:n päivä, eli olisi vain keksittävänä tarina, miksi pyhäinpäivänä Reimasa tulikin Rema!

Ja sitten se tärkein - tämä tosielämän RIMO (53). Se jonka tunsin vain lyhyen aikaa ja josta muistan melkein kaiken ja joka sanoi, että OPETA TEATTERIA. Kun haaveena oli LOISTAVA URA ja Min PALJASTUKSET.

Kotini kaipaa kavereita. On mahdollista, että ensi vuonna pääsisin Markku Pääskysen kirjoittajaryhmään, jos kotipalvelu hoitaa lasta. Isälle nimittäin emme anna lasta. Itkevää lasta ei lyönnellä uhata. En rasita teitä Raamatunjakeilla (koska en juuri nyt niitä löydä, vaikka itse Raamattu on tuossa lähellä).

Jos tämä olisi SPOON RIVER - antologiaan (jota lukiossa luimme ja harjoituksen teimme). niin äitini lause olisi:"AIKANSA ELI - JA SITTEN KUOLI" - kun pitäisi olla:AI, KANSA ELI! JA SITTEN KUOLI"...pres....(lapsi oli Peppiä katsellessaan ottanut housut pois ja pisutin oli kädessä, noita poikia!)

Toivottavasti ensi viikolla pääsen käsiksi GRADUUNI, että siitä ei tule pelkkä GRAU! Missä tässä kaupungissa on GRAU-UUNI....Minä olen kurkkuani myöten täynnä äitini ymmärtämistä. Aikomus on juoda kahvia, syödä ja lukea Erich Frommin kirjaa rakkaudesta, jonka olen joskus jo lukenut ja se omani on.